Kierroksen saalis johdattelee suunnittelemaan päivän ateriaa. Näin kesällä ruuan kanssa ei kauheasti viitsi näperrellä, joten mieluiten jotain yksinkertaista ja kaikille maistuvaa. Tällä kertaa ilahdutin Vekaraa: spagettia siis. Jostain syystä monikaan ipana ei kesäkurpitsasta tykkää, mutta tällä tapaa tehtynä menee ainakin puolelle minun jälkikasvustani. "Namnamnamnam" sanoi Vekara syödessään.
KesäkurpitsaSpagetti sekä tomaattia ja lehtikaalia 3:lle
nippu lehtikaalia (minun nippuni sisälsi 9 lehteä)
150 g spagettia
500 g kesäkurpitsasuikaletta
3 isoa valkosipulin kynttä
4 tomaattia
1/3 tl mustapippurirouhetta
1 tl (ruusu)suolaa
1 pkt savutofua
runsaasti oliiviöljyä paistamiseen
Leikkasin paksut lehtiruodit lehtikaaleista. Ryöppäsin pari minuttia ja kippasin siivilään. Laitoin spagetit kiehumaan samaan kattilaan. Suikaloin kesäkupitsat julienne-leikkurilla. Sukaletta tuli puoli kiloa ja pehmeät keskustat jäivät miehelle syötäväksi. Lorruutin oliiviöljyä reilusti paistinpannulle. Puristin sille valkosipulit ja paistoin kesäkurpitsojen kanssa pikaisesti. Riittää, että kesäkurpitsat "rentoutuvat". Silppusin lehtikaalit ja pilkoin tomaatit ja lisäsin pannulle. Tässä vaiheessa lieden ei enää tarvitse olla päällä. Sekoitin mukaan vielä suolan ja pippurin sekä tofun.
Se toinen puolikas jälkikasvustani eli Tonttu ei sanonut tarjotusta ruuasta juuri mitään. Katsoi vain karsaasti, että ihanko totta tuo on jotakin syötäväksi kelpaavaa. Söi tofut ja peräti vähäsen uskalsi spagettiin koskea. Kumma tuokin tyyppi!
Iltakierros tehtiin koko porukan voimin saunan lämmityksen ohessa. Herneitten ja vadelmien lisäksi piikkien seasta poimittiin ensimmäisiä kypsyneitä karviaisia. Nam. Saatiinpa iltapalallekin inspiraatiota!
10 kommenttia:
Onni on kyllä oma puutarha:)
Näin on! Nyt varsinkin, kun suurimmat aherrukset on jo aherrettu ja saa nauttia tuloksista.
Oman maan satoa ei voita mikään.:) Itselläni tomaatit (ruukussa tosin) eivät satoa tuota, lieneekö kylmä alkukesä syynä? Munakoiso kukkii kovin, mutta ei näytä vielä satoa tuottavan. Ainoa satoa tuottava on chili, joita näyttääkin useanpi kypsyvän.:)
Jatta, kaikki on niin tuoretta ja parasta. Tässä tulee ihan ronkeliksi kaupan valikoimia kohtaan.
Voi noita tomaattejasi ja munakoisoa! Chili onkin siitä palkitseva, että pienessäkin sadossa on suuri maku :D
Jael vei sanat suustani, onni tosiaan on oma puutarha! Olemme jobottaneet nyt kolme vuotta palstapaikkaa kodin läheltä, toivottavasti ensi vuonna onnistaa. Maalla viljely menee aina vähän niin ja näin, kun kukaan ei ole alvariinsa kastelemassa. Hyvän näköistä tuo pasta!
Toivottavasti, Selina, pian onnistaa sen palstan kanssa. Parasta tosiaan on, että viljelykset ovat lähistöllä silmällä pidettävänä. Sitä kasvua on niin mukava kytätä :D Kesäkurpitsa ainaskin kasvaa melkein silmissä, on se niin elinvoimainen kasvi.
Satoisa kesäkurpitsa olisi kyllä tervetullut. Kovasti haaveilen myös pavuista, munakoisoista ja tomaateista. Ja tietysti mahtavasta yrittimaasta! Onneksi maalta saan sentään lehtikaalia, sipulia ja valkosipulia. Pavut söi tänä vuonna pieni metsäjänis, joka oli löytänyt jäniksenmentävän aukon aidasta. :(
Minun uusin menestykseni ovatkin pavut. Luulin, etteivät ne pohjoisessa kasva, mutta olinkin ilahduttavan väärässä. Ihan hirmuisesti tulee satoa muutamasta taimesta! Vai maistuvat ne jäniksillekin. Niin muuten myös lehtikaalit. Tänään korjasin valkosipulini ja tulikin ihan mahottoman muhkeita!
Voihan kateus ja karvalakki sentäs! En kestä näitä sun kasvis-/marjakuvia omalta maalta kun oma kasvimaani rajoittuu muutamaan yrttikippoon parvekkeella... noh, ihan kaikella lämmöllä vaan kadehdin. Tai en kadehdi vaan arvostan työtäsi.
Tuo pasta näyttää ihanan ruokaisalta ja täyttävältä. Kaikki missä on tofua uppoaa meikäläiseen kyllä aina!
Lällällää Pipsa :b
Juu, kyllähän tuolla taustalla on paljon työtä, että tähän pisteeseen on päästy. Varsinkin tällaisena kesänä kun lämpöä on riittänyt, mutta vettä satanut vain kerran.. No, laskelmani saattavat vähän heittää :D
Parvekeviljelmistäkin on silti varmasti paljon iloa.
Tykättiin kovasti tästä ruuasta. Mieskin ihan tyytyväisenä siivoili keittiöön jättämääni kaaosta ja hoki, että "ai kun oli hyvä ruoka" :)
Lähetä kommentti