Härkäpapu-tabbouleh -kilpailua ja arvontaa

Varoitus! Nyt saattaa seurata tavanomaista enemmän tekstiä! Ja painavaakin asiaa blogin kepeästä linjasta poiketen..

Sain "kutsumuksen" Tulevaisuuden ruokalautanen -kilpailuun . En ole yhtään kilpailuhenkinen, mitä tulee kokkaukseen tai bloggaukseen, mutta tähänhän on aivan pakko lähteä mukaan, sillä aihe on minulle niin sykähdyttävä. Kilpailun tiimoilla mietitään, miten ruoka tuotetaan kasvavalle ihmismäärälle kestävästi ja millaista ruokaa tulevaisuudessa lautasiltamme löytyy. Tarkoitus on keksiä resepti, joka on maistuva, ravitseva ja kestävästi tuotettu.

Rattaat lähtivät heti pyörimään (väsyneessä) päässäni. Mitä tulevaisuudessa syödään? Pitäisikö sitä tulevaisuuden ruokaa syödä jo nyt, eikä vasta sitten kun on aivan pakko? Voin esittää joitakin ajatuksia, oletuksia ja toiveita.

Uskon ja toivon, että tulevaisuuden ruoka on, jos ei täysin kasvisperäistä, niin ainakin erittäin kasvispainotteista. Sillä saadaan jo huomattavasti pienempi "haarukanjälki" kuin sekaruualla. Vaikka näyttäisi myös siltä, että eläinten pidolla on myös annettavaa luonnon monimuotoisuudelle, ei se nykyisellä mittakaavalla ole millään tavalla kestävää.
Kasvisruokaakin voi kuitenkin hioa pienillä teoilla vielä hivenen kestävämmäksi. Esimerkiksi jättämällä riisit ostamatta, sillä viljelytapa tuottaa paljon metaanipäästöjä. Tai suosimalla sesongin kasviksia, esimerkiksi talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset ja yrtit ovat niitä kasvikunnan "pahiksia".

Lähiruoka ja hyötyviljely ovat näemmä nousevia juttuja, ja hyvä niin, vaikka kumpikaan ei ole suoraan tae ekologisuudesta. Niitä voidaan harrastaa niin monella tapaa. Hyötyviljelyn suosion kasvu ilahduttaa minua erityisesti, sillä lähempää ruokaa ei olekaan kuin omassa pihassa kasvava. Luomuna tottakai! Ja samaan kappaleeseen mahdutan toiveeni luomun suosion räjähdysmäisestä kasvusta.

Vaikka kaukaakin rahdatut kasviproteiinin lähteet ovat ihan ekoruokaa, näyttäisi siltä, että kotimainen kasviproteiini on nousussa. Nyt on jo saatavilla sekä härkäpavusta että hampusta kokonaisia siemeniä, rouhetta ja jauhojakin. Ihan joka markettiin nuo tuotteet eivät vielä ole ehtineet, mutta toivottavasti pian. Vielä joku päivä se hampunsyöntikin on ihan normijuttu, eikä pelkkää epäilyksiä tai hihityksiä aiheuttavaa hippimeininkiä.

Ekologisinta ruokaa on ruoka, jota hankkiakseen ei tarvitse käynnistää autoa! Eli omien viljelmien lisäksi voidaan hyödyntää viljelmillä kasvavat rikkaruohot ja pihapiirin (tai kävely/pyörämatkan päässä olevat) villivihannekset. Villiytyminen näyttääkin olevan valloillaan ihan huippukokkeja myöten, jippii! Eikä unohdeta myöskään marjoja ja sieniä!

Ehkäpä tulevaisuuden ruokailija on myös säästäväinen. Etten nyt vain antaisi itsestäni liian puhtoista mielikuvaa, niin täytyy tunnustaa tämän olevan oma kompastuskiveni. Olen kauhea ahmatti! Ja teen myös heräteruokaostoksia, joten ruokaa menee toisinaan myös hukkaan. Roskiin (tai kompostiin) menevä ruoka isontaa "haarukanjälkeä" tarpeettomasti.




Unohdin listasta varmasti ainakin puolet, mutta siirrytäänpä pikkuhiljaa siihen reseptiin. Kunnianhimoisesti halusin tiivistää kaiken tuon edellä mainitsemani yhteen reseptiin ja teinkin monenmoista kehitelmää. Sattui kuitenkin niin, että ehdin jo ennen tietoa kilpailusta, julkaista kaikista paino- ja kilpailukelpoisimmat villiyrttiviritykseni (tosin uusiakin saattaa olla luvassa). Otinkin askeleen taaksepäin ja palasin tuttuun ja turvalliseen, perinteisen reseptin uudelleen säätämiseen:  kyseessä on kesäruokiemme suosikki - tabbouleh, josta saadaan kokonainen ateria (kotimaisilla härkä)pavuilla terästettynä.

Ruuanlaitto alkaa kierroksella puutarhassa. Saaliina tällä kertaa reilu nippu persiljaa, kokoelma omia tomaatteja, ruohosipulin lehtiä ja pari kukkaakin.

Härkäpapu -tabbouleh  n. 5 annosta

2 dl bulguria, kvinoaa tai kotimaista ohraa/kauraa (pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä)
4 1/2 dl (eli pakasterasiallinen) keitettyjä härkäpapuja
4 1/2 rkl sitruunan mehua (=1 mehukas sitruuna)
4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1/3-1/2 tl mustapippurirouhetta
1 1/4 tl suolaa
6 kaupan tomaattia (tai eripari kokoelma omia)
1/2 isosta kurkusta
iso nippu persiljaa
pikku nippu ruohosipulia
+ koristeeksi ruohosipulin kukkia

Keittelin kvinoat, joita tällä kertaa käytin tabboulehin pohjana, kypsäksi. Jätin jäähtymään. Kaadoin härkäpapujen kanssa isoon kulhoon. Sekoitin mausteet sitruunan mehusta suolaan papujen ja kvinoan joukkoon. Jätin maustumaan ja silppusin ruohosipulit ja persiljat. Kannattaa ahkeroida persiljoiden hienontamisen kanssa, jos käyttää poimulehtistä persiljaa, sillä se tuntuu suussa ikävän karhealta, jos ei ole tarpeeksi hienoksi silputtu. Kuutioin tomaatit ja kurkun. Ja sekoitin kaiki sekaisin. Pinnalle ripsottelin vielä koristeeksi ruohosipulin kukkia.

Vinkkinä voin kertoa, että tabbouleh syntyy monen muunkin vihreän voimin. Jos persiljat eivät kukoista (ja vaikka kukoistavatkin) niin esim. tilliä, vesiheinää/pihatähtimöä, suolaheinää, siankärsämöä, mustaherukan lehteä ja horsmaa voi käyttää. Mitä vain puutarhakierrokselta mukaan tarttuukaan. Toimii. Olen kokeillut.

Tabbouleh on sesonkiajattelun mukaan kesäruokaa. Tulevaisuuden viherpiipertäjä käyttää talvella tuoreiden sijaan kuivattuja yrttejä ja tomaatin sekä kurkun sijaan juureksia ja kaalia.

Jos nyt joku jaksoi tänne asti lukea niin kysäisempä vielä, että:
Mitä ajatuksia tulevaisuuden ruoka herättää sinussa? Heitä kommenttilaatikkoon ajatus/idea/vinkki/veikkaus niin osallistut arvontaan. Voit toki kommentoida muutenkin, joten mainitse jos haluat tuohon arvontaan osallistua. Aikaa vastata on heinäkuun loppuun. Palkintona onnekkaalle lähetän omin käsin ostamani pakkaukset kotimaista hamppua ja härkäpapua.
Hyvät ideat saatan ottaa käyttöönkin!