maanantai 16. syyskuuta 2013

Gluteenittomat mantelikaurakeksit

Syksy on tullut. Mutta lämmin ja ihana syksy se on, ja värikäs. Ennen tunsin luopumisen haikeutta ja hivenen masennustakin syksyisin, nyt toivotan sen tervetulleeksi vuodenaikojen vaihteluksi. Kohta on taas enemmän aikaa laiskottelulle, kun sato ja marjatkin on kerätty.
Syksyllä myös leivontavimma kasvaa ja uuni lämpenee lähes päivittäin. Tällä kertaa tein helppoja ja yksinkertaisia, mutta maukkaita, hivenen karamellimaisia pikkuleipiä. Sisäinen terveysintoilija on myös puoliksi tyytyväinen kätkettyään herkkukekseihin terveellisiäkin aineksia eli kauraa ja mantelia.



Manteliset kaurakeksit  n. 20 kpl

2 1/2 dl kaurajauhoja (puhdaskaura)
2 dl mantelijauhetta
1 1/2 dl palmusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
150 g sinistä Keiju-margariinia
vajaa 1 rkl vettä
+ rouhittua mantelia koristeeksi

Sekoitin kuivat aineet keskenään. Sitten nypin margariinin joukkoon ja lopulta vähäsen vettäkin. Annoin taikinan olla jääkaapissa reilun tunnin.  Muotoilin pehmeästä taikinasta kaksi pötköä pellille ja litistelin ne haarukalla. Ripottelin päälle mantelirouhetta. Paistoin 175 asteessa n. 18 minuuttia, kunnes reunoihin tuli hieman väriä. Annoin jäähtyä muutaman minuutin ja leikkasin paloiksi ennen keksin kovettumista.
Myönnettäköön ettei tällainen pitkän kolmion muoto ole parhaita mahdollisia melko hauraille kekseille, mutta kivan näköinen se vaihteeksi on. Mikään ei tietenkään estä tekemästä ihan vain pyöreitä pikkuleipiä, joissa ei ole helposti hajoavia kulmia.


Vielä riittää lämpöä pation teehetkelle. Kesäkuuman jääteet vain ovat vaihtuneet mausteisen lämpimäksi pakurijuomaksi.




14 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Ihania syksyn värejä tuossa alemmassa kuvassa.Herkulliselta kuulostavat pikkuleivät:) Minäkin leivoin just gluteentonta juttua,nimittäin leipää,joka kerrankin onnistui kunnolla:)

Pipsa kirjoitti...

Jael vei jo sanat suustani - olin heti hehkuttamassa näitä kauniita syksyn värejä! Helsingissä vielä harvassa ovat nuo alkavan ruskan merkit.

Yritän myös adoptoida asenteesi syksyä kohtaan... Tavallaan pidän syksystä, mutta koveneva tahti ja arjen kiireet yhdistettynä vähenevään energiaan ja ympärivuorokautiseen pimeään vievät veronsa syysinnostuksestani. Pitää siis vaan ajatella positiivisesti kynttilöitä ja kirjavia lehtikasoja ja lähestyvää joulua, haha :-)

Onko nämä keksit maultaan wilhelmiinamaisia? Ulkomuodoltaan ainakin näyttäisivät samantyyppisiltä! Niitä aina syötiin mummolassa lapsena...

Paula kirjoitti...

Olittepa leidit vikkeliä, ihan jo luulin, että täällä on joku bugi kun kommentit niin yhtäkkiä ilmestyivät :D

Jael, täällä tosiaan on jo aika kivan ruskaista. Havahduin sen huomaamaan, kun tein pienen kävelylenkin. Syysaurinko vielä mahtavasti antoi väreille hehkua.
Gluteeniton leipä onkin minulla vielä onnistumatta. Täytyypä katsoa,miten sen teit jos päätyy blogiisi.

Pipsa, minun syysintoni onkin aika uusi juttu. Olen vasta tajunnut, että syksy ja talvi antavat mahdollisuuden lepoon ja rauhoittumiseen. Minulla kun nuo kesät meinaavat olla aina aika kiireisiä ja muutenkin olen vähän huono rauhoittumaan, aina vipattamassa jotakin. Ja se lähestyvä joulu! Tosiaan jo odottelenkin!
Minäkin muistan Wilhelmiinat, taisivat olla aika hyviä. On näissäkin varmaan jotakin samaa, vaikka muistikuvani onkin aika hatara. Rakenne on silti eri, nämä ovat pehmeämpiä.

Jael kirjoitti...

Nyt se leipä päätyi blogiini.Todellakin onnistunut tällä leipä:)

Anni Minerva kirjoitti...

Ihanat kuvat todellakin! Syksy tuo upeita värejä katukuvaan. :) Maukas ohjekin, kyllä kelpaisi maistella tuollaisia keksejä kahvikupposen kaverina!

Maria Sulonen kirjoitti...

taas ohje, jota on PAKKO kokeilla!!! Mistä sä vtäset näitä reseptejä, vai keksitkö ja sovellatko??

Paula kirjoitti...

Kiitos Anni. Varsinkin pihlajat ovat aivan ihanina täällä. Niillä jokaisella on yksilölliset värinsä. Tykkäsin kyllä näistä kekseistä, varmaankin tuo palmusokeri antaa oman säväyksensä.

Kokeilehan vain Maria :) Ja tosiaan vain keksaisen suurimman osan resepteistäni. Kokeilen paljon ja välillä tulee onnistumisiakin. Tokihan koko maailma on vaikuttimena, ja varsinkin tästä blogimaailmasta saa inspiraatiota ja ideaa. Onko sinulla muuten blogia?

Maria Sulonen kirjoitti...

Juu. On blogi. Oon joskus siellä hehkuttanukki sun ohjetta ja kävit siellä katomassaki, mitä höpisen.. ELI marionellan.blogspot.fi on osote. Sellasta sekalaista ajatuksenvirtaa ja päivittyy vähän millon sattuu. :D

Paula kirjoitti...

No Marionellan -sehän kuulostaakin ihan tutulta! En vain osannut tuosta g+ jutusta sinne suunnistaa :D

Maria Sulonen kirjoitti...

Kiitos vierailustasi. :) Mua vähän ärsyttää kun joskus, tietämättä mistään mitään, menin tuon g+ homman asentaan..tai paremminki hyväksyyn, ku kuukelimaili jotain kyseli.. No nyt en saa vaan nimimerkkiä tai etunimeeni kommentointiin.. eli ei vissiin anna vanhaa blogger- nimimerkkiä vaihtaa.. tai sitten mä en vaan osaa. Aina pläjähtää koko nimi, eikä se olis iha kivaakaan. Olisin mieluummin Marionella. :D

Heli kirjoitti...

Ihanan kuuloisia keksejä. :) Mm.. täytyypä kokeilla. <3

Paula kirjoitti...

Nämä olivat tosissaan minun makuuni. Toivottavasti sinäkin tykkäät, Heli :)

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten muikeita!
Tein keksejä hieman ohjetta muunnellen kun ei kaikkea löytynyt kaapista, korvasin kaurajauhot luomu kaurahiutaleilla, sokerin ruokosokerilla ja keijun voilla. Aivan mahtavia. Taikina kyllä levisi näistä pötköistä koko pellin levyiseksi, mutta hyvin sai leikattua ja yllättävän hyvin pysyvät kasassa. njam! kiitos ohjeesta ja hyvää kesää!

Paula kirjoitti...

Mukavaa jos maistuivat. Tuo leviäminen johtunee taikinaa sitovien jauhojen puutteesta.
Nuo kaurajauhot voivat olla hankalasti hankittavia, mutta ihan etsiskelyn arvoisia. Niistä saa kaikkea maukasta aikaiseksi :)