sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Carobin palkoja ja carobkakkua

Hah! Luulin, että vauvan tulo lopettaisi tyystin kaiken harrastamisen, mutta tämähän on jo toinen kerta kun blogiin kirjoittelen ja toinen kerta kun leivon. Eikä vauva (bloginimitys vielä hakusessa, onko ehdotuksia?) ole edes kahta viikkoa vanha. Sitä paitsi leipominen on aivan mahtavaa "laatuaikaa" Vekaran kanssa ja nyt tuntuu, että sitä erityishuomiota ja laatuaikaa hänen kanssaan tarvitaan.

Koristelussa Vekara sai vapaat kädet ja sehän tarkoitti sitä, että kaikki kaapin strösselit pääsivät käyttöön.


Innoitus carobkakkuun tuli Israelista saakka pienen paketin muodossa. Kiitos kovasti Jaelille lähetyksestä ja uuden elämyksen tarjoamisesta! Voitte kuvitella kuinka mukavaa oli kun mielenkiintoisa paketti odotteli kotona kun tulin vauvan kanssa sairaalasta. Sisältönä oli carobin eli johanneksenleipäpuun palkoja, tällaisia:


Jael kirjoittaa omissa blogeissaan keräämistään carobeista ja niiden jatkojalostuksesta täällä ja täällä.
Jaelin ohjeen mukaan leikkasin pienellä hedelmäveitsellä palot auki ja poistin siemenet. Sitten vain maisteltiin palkoja sellaisenaan. Maku on kevyesti makea ja jotenkin itselleni tuli mieleen mulberit ihan aavistuksen omaisella kitkerällä vivahteella.
Ja tottahan tämä aina valpas hortonomi otti siemenet talteen. Saapa nähdä kasvaako ikkunalaudallani kohta johanneksenleipäpuu.



Ja nyt siihen kakkuun. Toteutin sen astetta terveemmin käyttäen täysjyväisiä jauhoja, tummaa puhdistamatonta intiaanisokeria ja margariinin sijaan oliiviöljyä. Mehevyyttä tuo banaani ja lisämakua pinnan suolaisenmakea kookosmuru.

BanaaniKookosCarobKakku

taikina
1 1/2 dl intiaanisokeria
2 1/2 dl maustamatonta soijajukurttia
3/4 dl oliiviöljyä
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl carobjauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 tl ceylonkanelia
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 ml ruususuolaa

1 banaani

muru
1 dl kookoshiutaleita
1/2 dl täysjyvävehnäjauhoja
3 rkl sokeria (valkoista niin murusta tulee vaaleampi)
hitusen yli 1/2 ml ruususuolaa
1 1/2 rkl oliiviöljyä

Sekoitin ensin intiaanisokerin, jukurtin ja öljyn ja annoin hetken olla. Intiaanisokerini on vähän paakkuista niin paakut ehtivät sulaa nesteeseen. Sekoitin taikinan kuivat aineet ensin yhteen ja sitten sokeri-juku-öljy-seokseen. Kaadoin 24 senttisen leivinpaperoidun ja öljytyn vuoan pohjalle ja tasoitin.

Pilkoin banaanin ja asettelin taikinan päälle. Painelin hieman taikinan sisään.

Sekoitin kookosmurun ainekset ja ripottelin kakun päälle. Painelin senkin käsin tasaiseksi.

Paistoin 175 asteessa kunnes kakkuun tökättyyn tikkuun ei jäänyt taikinaa. Unohdin katsoa kellosta, mutta arviolta noin puoli tuntia meni.



Kakusta ei ihan niitä kaikkein parhaimman makuisia leivonnaisiani tullut, mutta jotakin jännää siinä oli. Eikä se tosiaankaan syömättä jäänyt. Carobin puutteessa voisi käyttää ihan sitä tutunmakuista kaakaojauhettakin, mutta kookosmurua suolalisällä en jättäisi pois.

Kyllä leipominen on mukavaa! Siihen tulokseen tulin jo Vekaran vauva-aikana ja sillä tiellä ollaan :)


16 kommenttia:

Malitsu kirjoitti...

Helpottavaa kuulla, ettei jälkeläisen tulo tuosta vain lopeta kaikkia hyviä harrastuksia. Olen tässä mennyt odotuksen vähän sillä asenteella, että sitten kukaan ei kuule minusta puoleen vuoteen sanaakaan. :)

Anni Minerva kirjoitti...

Vau, aika eksoottista saada carobia ihan palkoina kätösiin! Herkullisen näköinen kaakku.

Tuli tuosta vaavan bloginimestä mieleen, että kun toinen on Vekara, voisi toinen olla Ipana. No, minä nyt oon aika mielikuvitukseton tällaisten kanssa. :D

Jael kirjoitti...

Onpa kiva että vauvelista huolimatta ehdit tännekin kirjoitella:)

Itse en huomannut kitkerää makua carobeissa,mutta makuja on monta;D Täällä myydään ihan tuollaisenaankin noita palkoja (sillä minä tiedän vain yhden paikan missä niitä kasvaa ,,mutta monet eivät tiedä ;D) ja ihmiset pureskelevat niitä.
Ihanalta kuulostava kakku! Minäkin just eilen tein gluteenittoman kakun,jossa oli carobia,saapa nähdä jos postaan siitäkin.

Jael kirjoitti...

P.S.toivottavasti saat pieniä carobpuita kasvamaan;D

Outi Rinne kirjoitti...

Herkullinen kaakku ja olen samaa mieltä, että leipominen on hermolepoa myös - ja varsinkin vauva-aikana. Hyvä idea kokeilla carobin kasvatusta. Minullakin on muutama siemen tallessa, mutta en ole saanut vielä multaan saakka. Ehkä otetaan kasvastukisat ;)

Paula kirjoitti...

Malitsu, aika helpottunut olen itsekin! Tosin riippuu varmasti jälkeläisen edesottamuksista, että miten harrastaminen onnistuu. Olen nyt toisella kierroksella tullut siihen päätelmään, että kannattaa ottaa mahdollisimman rennosti, liikoja suunnittelematta ja sitten tarttua tilaisuuteen kun sellainen tulee.

Anni, tosi ilahtunut olinkin näin eksoottisesta lähetyksestä! Heh, juolahti itsellänikin mieleen juuri tuo Ipana, joten yhtä mielikuvituksettomia olemme :D

Jael, joo ei tosiaan voi sanoa että carobin maku olisi varsinaisesti kitkerä. Tuohon mulberiin vertasin ja hento vivahde tuli kielelleni. Olenkin aika superhaistaja ja -maistaja ;D
Mielenkiinnolla odotan josko sinun kakkusi ilmestyy meille luettavaksi ja nähtäväksi.

Outi, varsinaista taikinaterapiaa! Ruuanlaitto saattaa joskus olla vähän pakkopullaa, mutta leipominen on aina pientä luksusta. Ja kyllä tuolle kasvatuskisalle! Kuvat sitten esille kun taimi pilkistää. Iih, myöhästyn lähtölaukauksesta kun multa puuttuu ;D

Maria Sulonen kirjoitti...

Ensinnäkin, onnea pikkuruisesta perheenlisästä! :)

Ompa kyllä mukava taas kurkkia blogiasi.. tekis mieli ruveta väsään jotain.. Sikäli perhetilanteeni on sama, että meillä on reilu kaksiviikkoinen vaaveli myös. Itse en vielä oo kunnolla oppinu hyödyntämään pikkuruisen nukkuaikoja, joten leipasut voi olla vähänlaisia.. Ellei lasketa jotain toooosi nopeeta... Mysliä oon tehny ja pakon eessä koittanut itseni ruokkiakkin.. ;)

Ehkä pian pitäs alkaa harkita jotain ristiäistarjottavia.. mikä olis hyvää?`

Ja oletpa saanu hauskan paketin. Nuita carob- palkoja oon varmaan joskus nähnyt, kun koulussa kävi jotain lähetystyöntekijöitä ja niillä oli muistaakseni just jotain tuommosia, jotka kuivana rapisi niin, että niitä käytetään soittimina.. vai liekkö kuitenkin eri palkoja.. jotensakin tuommosia ne olivat kuitenkin...

Paula kirjoitti...

Kiitos Maria ja onnea kovasti sinnekin päin!
Tämä vauva on mukavan pitkät yhdet päivittäiset päikkärit vetaissut, joiden aikana ehtii leipomaankin. Täytyy kuitenkin sanoa, että onnettoman viime yön jäljiltä en ole tosiaankaan edes haavellut leipomisesta enkä edes ruuanlaitosta. Nukkuminen on tärkeintä!
Meillä ei ristiäisiä tulekaan, mutta tuonne elokuun alkuun sijoituu Vekaran 4v -synttärit ja samalla tämä uusi esittäytyy niille jotka häntä eivät vielä ole nähneet. Juhlia suunnittelin ensin suurellisesti ja meinasin tehdä mm. siilikakun,m utta pikkuhiljaa on tavoitteet madaltuneet. Olen tehnyt valmiiksi pakkaseen jo täältä löytyvät kanelikeksit kolminkertaisena annoksena kun ovat hyvia ja tosi nopeita tehdä: http://veikeaverso.blogspot.fi/2011/10/ennakkosynttarit.html
Ja samoin kolminkertaisena annoksena herukkakookospiirakat, ei niin nättiä mutta aika hyvä tämäkin: http://veikeaverso.blogspot.fi/2012/03/kauralla-terastetty-kookoksinen.html
Sitten aion tehdä tabboulehia ja tillistä perunasalaattia, joiden ohjeet löytyvät tuolta salaatti-osiosta varmaankin suht iisisti. Kakut ovat vielä harkinnassa,m utta varmaankin nekin helpoimman kautta suklaamoussekakkuja.

Tosiaan nuo carobpalot helisevät, eli voisi hyvinkin olla samoja, mitä olet nähnyt.

Rva Patalintu kirjoitti...

Paljon onnea vauvasta <3

Otsikosta jo ajattelin, että onpa mulle ihan tuntematon kasvi nyt kyseessä, mutta etpä sinäkään niitä ihan läheltä ollut hakenut :)

Paula kirjoitti...

Kiitoksia.
Minullekin carob oli tuttu vain jauheena, enkä tiennyt sen alkuperää. Nytpä tiedän! Bloggaaminen on niin opettavaista :)

Kaisu kirjoitti...

Heissan,

ja onnea hirmuisesti pikkuisesta:)Ihanan kakun olet myös tehnyt. Itse en oikein keittiössä ole enää viihtynyt. Olen Helsingin messuja vääntänyt niska limassa...ja salaisuus näin meidän kesken..odotan neljättä lastani:)

Paula kirjoitti...

Heipparallaa ja kiitokset!
Teistähän on tulossa ihan oikea suurperhe. Mutta ole huoleti Kaisu, pidän salaisuutesi ;D
Menestystä kovasti myös messuille! Entisenä yrittäjänä tiedän, että ovat aina jonkinmoinen ponnistus. Vaikka noin kaukana en ole messuillutkaan.

Pipsa kirjoitti...

Ipanan lisäksi Napero rimmaisi hyvin Vekaran kanssa ;-)

Mmm johanneksenleipäpuujauhe on niin hyvää! Suomen kielen ihanuus nämä kilometriyhdyssanat, eh... Tykkään siitä varsinkin tuorepuurossa raakakaakaon kanssa, koska carobin makeus ja raakakaakaon kitkeryys balanseeraa toisensa ihan täydellisesti. Nuo palot on kyllä tosi symppiksen näköisiä, miten ihana lähetys! Kaakku näyttää maukkaalta, jospa ois enempi syöjiä niin kehtaisi kokeilla :)

Paula kirjoitti...

Pipsa, tuokin nimitys olisi tosiaan samaa sarjaa. Täytyypä miettiä.

Minäkin olen useimmiten yhdistänyt carobia kaakaoon. Taisi olla ensimmäinen kerta kun sitä ihan itsekseen uskaltauduin käyttämään.
Palot ovat tosiaan ihania, jemmaan muutamaa ja vain katselen ja helistelen niitä välillä ;)

Jos yksin syö niin silloin ihan pieni kakkuvuoka on paikallaan, tai sitten käyttääpi muffarivuokaa.

Lotta kirjoitti...

Onnea onnea! Itsekin innostuin sekä bloggaamaan että leipomaan entistä enemmän kuopuksen synnyttyä. Ja totta, ison sisaruksen kanssa leipominen on mukavaa yhteistä puuhaa!

Paula kirjoitti...

Kiitos Lotta! Leivottu on tosiaan kovasti ja uusiakin juttuja kokeiltu, mutta tänne en millään nyt tunnu mitään saavan. Joko vanhojen toistoa tai vielä reseptin vakioimista vailla. Nytkin hiillostaisi kovasti päästä blogia näpyttelemään. Ehkäpä jo piankin...