tiistai 12. maaliskuuta 2013

Paluu blogiin muhevan suklaakakun voimin

Ai, kun tuntui, etten muista salasanoja, enkä osaa enää kirjoittaa saatika siirtää kuvia. Niin pitkäksi on tämä tahaton blogitauko venähtänyt! Vähän ikävä tätä hommaa onkin jo ollut.

Mutta pitemmittä puheitta hyökätäänpä tämän mehevän suklaakakun kimppuun:


Mehevä kahvilla kostutettu suklaakakku

3 dl       vehnäjauhoja
1 dl       kaakaojauhetta
2 1/3 dl sokeria
2 tl        vaniljasokeria
1 tl        leivinjauhetta
1 tl        soodaa
hyppysellinen suolaa
100 g    tummaa suklaata
2 dl       maustamatonta soijajugurttia
1 1/2 dl kaurajuomaa
175 g    margariinia sulatettuna
+ 1/2 dl vahvaa kahvia  (tai enemmänkin jos tykkää oikein kosteasta kakusta)
+ 1 prk soijakermaa (Alpron Airy&Creamy)
+ 2 tl vaniljasokeria

Sekoitin kuivat ainekset keskenään ja joukkoon rouhin suklaan karkeiksi paloiksi. Sulatin margariinin ja jätin hetkeksi jäähtymään. Kaadoin taikinakulhoon myös jugurtin, kaurajuoman ja sulan margariinin. Sekoitin juuri ja juuri ainekset sekaisin.
Pingotin 24 senttisen irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin ja sipaisin margariinia reunoille. Kaadoin taikinan vuokaan, tasoitin ja tapani mukaan vetäisin veitsellä ristiviillon taikinaan (pitäisi vaikuttaa siten, että kakku kohoaa tasaisemmin, eikä pulleaksi kumpareeksi). Paistoin 175 asteessa 44 minuuttia. Kakun hieman jäähdyttyä, kumosin sen vuoasta ja kostutin kuumalla kahvilla. Annoin kakun jäähtyä ja päällystin vaahdotetulla ja vaniljasokerilla maustetulla soijakermalla.


Ja sehän olisi hyvä jos malttaisi antaa kakun odotella ja mehevöityä joitakin tunteja ennen syöpöttelyä.

Kermavaahtopurkin raapsutus kuuluu tietenkin Vekaran hommiin. Linssiluteen piti välttämättä päästä myös yhteiskuvaan kakun kanssa.

Olisikohan se myös pienen selityksen paikka, josko minua vaikka edes vähäsen olisi joku jossain kaivannutkin. Poissaoloni blogista alkoi hillittömästä alkuraskauden väsymyksestä, jatkui tajuttoman pitkään kestäneellä koko perheen minkä-lie-influenssan sairastamisella, sitten alkoivatkin taas työt sekä yhtäaikainen kuumeinen uusien kurssien valmistelu. Saattaapi olla, ettei tämä blogielämä niin kovin virkeää vielä vähään aikaan ole.

Ilahtuneena panin merkille, että uusia lukijoitakin on joukkoon liittynyt. Tervetulleeksi toivotan teidät Eija, Suvi, Odessa, Mimi, Salla sekä Janna.

10 kommenttia:

Anni Minerva kirjoitti...

Tervetuloa takaisin, mukavaa taas päästä ihailemaan reseptejä :) Hyvältä vaikuttaa suklaakakkukin!

Jael kirjoitti...

Mietinkin jo että minne olet hävinnyt,joten kiva että palasit:)
Ja onpa muhkean näköinen kakku!

Paula kirjoitti...

Anni Minerva ja Jael, kiitokset. On mukava palata hyvään seuraan :)

Mausteinen Manteli kirjoitti...

Tervetuloa takaisin - on sinua kaivattu!
Oman jaksamisen mukaan toki. Minullakin on aika kortilla bloggaamisen kanssa nykyään ;)

Tosi komea kakku, ihan älynäyttävä kyllä!

Minna Ahvenainen kirjoitti...

Tervetuloa takaisin :)

Paula kirjoitti...

Kiitos Mantelille ja Minnallekin:) Sinulla se varmasti puuhaa riittääkin Mausteinen Manteli!
nimim. kohta samassa "liemessä"

Nina Bille kirjoitti...

Olipa ihana huomata postauksesi - ihanan asian vuoksi olet ollut hiljaiselolla - niin iloinen uutisestasi! Hyvä että alkuväsymys alkaa hillittää ... upean kakun olet leiponut, se kaurajuoma kuulostaa kivalle - onko se niin ohutta kuin kauramaito, vai vastaako soijakerman paksuutta (jos löytäisin täkäläistä vastinetta?) Kaikkea hyvää ja iloa päiviisi!

Paula kirjoitti...

Nina, kiitos. Ihan tässä ollaan jo elävien joukossa, vaikka se alkuväsymys on kyllä jotakin aivan uskomatonta.
Kaurajuoma on juurikin sama juttu kuin kauramaito.
Mukavia kevätpäiviä sinulle, siellä olikin jo keväiset tunnelmat.

Kaisu kirjoitti...

Jossakin vaiheessa vähän ihmettelin, että mitäs sinulle kuuluu, kun blogissasi on ollut vähän hiljaista:) Mutta niin on ollut minullakin vähän hiljaiseloa blogin suhteen tai ainakin postaus vauhti on hiljentynyt.

Hyviä vointeja sinulle ja aurinkoista kevättä sinne teille:)

Paula kirjoitti...

Kiitos Kaisu ja mukavaa kevättä sinnekin.
Blogissa on tosiaan ollut hiljaista. Ja keittiössä samoin. Nyt taas jaksan yrittää hiukan panostaa syömisiinkin.