Tällainen siitä tuli, vaikka suunnitelmissa oli jotain ihan muuta:
 |
Pohja
2 3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 3/4 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
3/4 dl öljyä
2 dl soijajugurttia
1 1/4 dl vettä
Sekaoitin kuvat aineet ensin keskenään. Sitten lisäsin öljyn ja muut kostea aineet. (Kun öljyn mittaa ensin, irtoaa soijajugurtti hyvin mitasta.) Sekoitin juuri ja juuri tasaiseksi välttäen ylimääräistä vaivaamista. Kaavoin voideltuun ja leivitettyyn 19 cm:n irtopohjavuokaan. Paistoin 175 asteessa lähemmäs 50 minuuttia.
Kakku sai rauhassa jäähtyä. Leikkasin pohjan kahteen kerrokseen ja kostutin muutamalla lusikallisella soijamaitoa.
Vadelmakreemi
200 g margariinia (sininen Keiju)
n. 6 dl tomusokeria
2 tl raastettua sitruunankuorta
1/3 tl vaniljajauhetta
1 rasia pakastevadelmia (kotimaisia, punnitsin 216 g)
1 tl soijalesitiiniä
Vaadotin margariinia tomusokerin kanssa, lisäsin sitruunan kuoriraasteen ja vaniljan ja jatkoin vatkaamista. Lisäsin sulaneet vadelmat ja lesitiinin vatkuttelin hyvin sekaisin.
Levitin kreemiä kakun väliin, päälle ja sivuille. Vähän sitä jäi ylikin. Kreemistä tuli myös hiukan turhan makeaa, joten kannattaa ensi kerralla vähentää tomusokerin määrää.
Koristeet tein sokerimassasta.
 |
| Kakku oli aika kiva leikattuna, varsinkin annospalana, mutta tämän enempää en enää kehdannut lainakameralla näppäillä. Oli jo aika nörtti olo ;) |
Realityosuus tässä on se, että vadelmien lisäyksen jälkeen kreemi rakeutui, rasva ja neste eivät yhdistyneet tasaiseksi massaksi. (aiemmin täällä on näköjään onnistuttu) Onneksi oli lesitiiniä, joten siitä ongelmasta selvittiin.
Toisen vastoinkäymisen kohtasin kylämme kaupassa, ja vielä toisessakin: Olin lupaillut marsipaanipäällysteistä kakkua, mutta valkoista marsipaania ei löytynytkään. Hätäpäissäni ostin sitten 2 pötköä mantelimassaa. Tulin pian huomaamaan, että se ei sovellu mitenkään kaulittavaksi. No, sekoitin siihen vielä paketillisen sokerimassaa, jota minulla oli ennestään. Eikä homma toiminut sittenkään! Onneksi minulla oli vielä toinen paketti sokerimassaa ja päädyin sitten vain siitä tekemään vähän koristusta.
Mutta mitä ihmettä teen tuolla isolla möykyllä kökkäreistä mantelimassan ja sokerimassan seosta?
Juhlahumusta arkisemman sopan äärelle. Glorian ruoka & viini -lehdessä taisi olla lehtikaalikeiton ohje. Se jäi häivähdyksenä mieleeni, vaikka pian lukemisen jälkeen annoin lehden muille luettavaksi. (Olemme perustaneet myös lehdenvaihto-piirin. Pääsee lukemaan melkoista joukkoa eri aihepiirien lehtiä ilman, että kaikkia täytyy itse ostaa. Hyvä juttu!) Pyydystelin jäiseltä kasvimaaltani ne viimeiset pienet lehtikaalien latvalehdet. Niitä löytyi vain lautasellinen joten päädyin jatkamaan vihreyttä pakastepinaatilla. Lopputulos olikin sitten melko pinaattikeittomainen. Erityisempää tässä keitossa on kuitenkin se, että vehnäjauhon sijaan käytin sakeuttamiseen kikhernejauhoja. Niitä täytyi käyttää aikalailla, jotta keitto sakeutui, mutta sehän on proteiinipitoisuuden kannalta vain hyvä asia.
LehtikaaliPinaattiKeitto (gluteeniton) 4-5 annosta
2 keskikokoista sipulia
lautasellinen lehtikaalia
loraus öljyä
1 l vettä
1 1/2 dl kikhernejauhoja
1 tlk (2 1/2 dl) kasviruokakermaa
1 iso valkosipulin kynsi
suolaasopivasti
pari huiskausta valkopippuria
1 pakastepussillinen pinaattia (150 g)
(+ paahdettuja ja suolattuja kurpitsan siemeniä)
Kuorin ja pilkoin sipulit. Leikkasin lehtikaaleista paksut ruodit pois ja pienin lehtiä. Kuullotin sipulit ja lehtikaalit öljyssä. Lisäsin veden ja keitin kypsäksi. Soseutin sauvasekoittimella. Sekoitin kasvikerman ja kikhernejauhon ja sauvasekoitin seoksen keittoon. Hauduttelin vielä sekoitellen liedellä. Puristin valkosipulin joukkoon ja lisäsin mausteet. Kun keitto alkoi sakeutua otin kattilan pois levyltä ja lisäsin jäiset pinaattipalat. Palojen sulettua keitto olikin valmis. Mielestäni pinaatin lisäämisen jälkeen ei kannata enää keitellä, ettei raikkaan vihreä väri kärsi.
Keiton pinnalle ripottelimme kurpitsan siemeniä. Myös savutofukuutiot olisivat varmasti sopineet.
Me aikuiset tykkäsimme tästä lempeän makuisesta keitosta.
Sitten se realitypuoli: Vekara ei suostunut keittoa edes maistamaan. Nallekarkin voimin usutin häntä syömään kolme lusikallista. Vekara neuvotteli lusikallisten lukumäärän kahteen. Ja ne olivat sellaisia pieniä teelusikallisia. Kaksi (vegaanista, lisäaineetonta) nallekarkkia ansaittu! Ja kaikki lapset mukamas tykkäävät pinaattikeitosta. Minua on johdettu harhaan!
ps. Kiitos sinulle, joka äänestit blogiani siinä Glorian blogikisassa. Nuo hajaäänet tulivat itselleni ihan "puun takaa". Olin tosi yllättynyt, kun kutsu gaalaan tupsahti! Josko jo pian saisimme kuulumisia gaalaan osallistuvilta ja kisan voittajista.
9 kommenttia:
Hei Paula, suklaa-vadelma on lempiyhdistelmäni - kiitos kun laitoit linkin tuohon soijalesitiiniin. Voisitkohan sitä manteli-sokerimassaa pakastaa - hyvä että oli sinulla aineksia jotta sait toimivan massan, mutta harmi että sitä tuli liikaa!
P.s. Kun en löytänyt blogiasi siitä Glorian ehdotuslistalta, huomasin että alhaalla oli pieni akkuja jossa oli mahdollista äänestää sitä blogia joka mahdollisesti puuttui - jotta heti näyttelin Veikeän Verson listalle :-)
*näpyttelin
Tulipa kuitenkin tosi nätti kakku kaikkien kommellusten jälkeen:) Lesitiini on kyllä mahtava kun se sitoo rasvan ja nesteen:)Ehkä siitä sokerimassa-mantelimassaseoksesta voi tehdä pikkuleipiä?
Ja kiva kuulla että sait kutsun tuonne gaalaan! Aiotko mennä?Minähän en paäse,vaikka olen siinä kategoriassa ja vähän harmittaa,mutta kun välimatka on niin pitkä..(ja kallis..)
Nam, keitto kuulostaa tosi hyvältä! En ole kikhernejauhoa kokeillutkaan keittopohjassa, mutta toimii takuulla!
Nina, tuo soijalesitiini on oikein kätevä aines. Olisin ollut pulassa ilman sitä. Ja niinpä tietenkin, miksi en itse tajunnut, että pakastimeenhan sen massamöykyn voi säilöä. Kiitos Nina vinkistä ja äänestyksestä :)
Kiitos Yaelian. Ilman lesitiiniä en enää osaisi ollakkaan. Monelle herkulle se antaa sen viimeisen silauksen. Kekseihin massan tosiaan voisin käyttää.
Minustakin tuntuu, että Helsinki on hiukan syrjässä, saati sitten sinun vinkkelistäsi. En ole gaalaan menossa, vaikka tykkäänkin kovasti erilaisista juhlista. Olin ilmottautunut jo aikoja sitten myyntitapahtumaan, joka on lauantaina ja nyt on kiirus leipoa ne myyntiartikkelit.
Helmi, tuo kikhernejauho toimii ihan hyvin, joskin sitä täytyy käyttää aika paljon, jotta keitto sakeutuu. Mutta sehän ei haittaa, koska on ravitsevaa ja makukin on ok.
Ihania värejä ja onnekas synttärisankari! Juu ja samat kommentit lesitiinistä, että se on monen onnistuneen täytteen salaisuus. Reality-osuus on kutkuttava. Meillä neuvotellaan ajoittain edelleen, vaikka ikävuosia on jo toiselle vuosikymmenelle... Varsinkin kaikki vihreä on ällöä. Ja mamin mielestä parhautta. Sain myös kutsun blogi awardsien gaalaan, mutta jäin kotiin - kokkaamaan :D
Mietin juuri mitähän sitä tänään söisi ruuaksi ja tässähän on aivan ihanan herkullisen näköinen keitto! Pakko tehdä sitä tänään!
Outi, tuo ennakkoluuloisuus iski meillä 2v aikoihin ja nyt 3v ei ole enää vihreät juomatkaan kelvanneet. Äh ja pöh! Kaikkensa sitä yrittää, ja tässä on kiitos ;D
Gaalan sijaan minäkin huhkin keittiössä ja leivoin tämänpäiväisiä myyjäisiä varten.
Bakeringa, keitto äänestettiin meillä kelvolliseksi äänin 3-1. Ja tuo 1 ääni olikin sitten aivan superkriittinne!
Lähetä kommentti