Blogi reality: arkinen maanantai

Moni bloggaaja on jo osallistunut Liemessä -blogin Jennin Reality -haasteeseen.
Tarkoituksena on kertoa omasta arkipäivästään totuudenmukaisesti, ilman kaunisteluja ja stailauksia. Olen noita juttuja lukenut mielenkiinnolla, mutta ajattelin olevani liian laiska toteuttamaan haastetta itse. Lisäksi arjensietoni on hiukkasen kehno, yritän aina hieman pyristellä ja kehittää kohtuullisen tiheään jotakin piristystä. Muuten muutun äksyksi ;D
No, sitten alkoi omatuntoni kolkutella. Jos kerran olen tykännyt muiden realitystä niin onhan vain kohtuullista ja vastavuoroista paljastaa omakin arkinen totuuteni. Tässä se totuus nyt sitten tulee. Arkisista päivisistä arkisin: maanantai.

epäidyllinen aamupala tietokoneen äärellä

Vekara riivasi minua koko yön, joten huonosti nukutun yön jäljiltä olin hiukkasen nuutunut. Aamupalaksi otin vain ruisleipäpalan ja kahvia, appelsiinimehua sentään raikastukseksi. Ja kyllä, jos tarkkaan katsotte leivälläni on juustoa! (ja minulla on huono omatunto) Pillerit ovat B12- ja D-vitamiinia sekä xylitolipastilli. En tiedä, mitä Vekara on aamupalakseen syönyt, sillä mies on ruokkinut hänet ennen töihin lähtöään.
Vekara tapittaa pikkukakkosta ja minä kurkkaan niin sähköpostit, facebookin kuin bloginkin.

Sitten suihkuun, kun Vekara vielä viihtyy ohjelmansa äärellä. Sitten alan valmistelemaan seuraavan kurssini materiaalia. Vekara siirtyy omiin leikkeihinsä ja vaikuttaa viihtyvän itsekseen. Edistyn ihan mukavasti ja saan muutaman sivun monistenipusta valmiiksikin.

Onkin jo aika tarttua uskollisen sauvasekoittimeni varteen.

Vekara pistelee kahden lusikan taktiikalla.

Varhaiseksi lounaaksi suristelen tattari-manteli-banaani-puolukka-vanilja -raakapuuron ja molemmat lusikoimme lautaset tyhjiksi hyvällä ruokahalulla.

Sitten seuraa sarja hurjia autoleikkejä. Paitsi, että tylsä äiti karkaa taas kurssisuunnitelmien äärelle.

Laitan Vekaran päiväunille ja päätän myös itse nukahtaa. Se onkin helpompi päättää kuin toteuttaa. Olen kauhean huono saamaan unen päästä kiinni, varsinkin päivällä.
Päiväunien jälkeen on taas ruuan vuoro.

Ja koska käytin päikkäriajan itsekin sängyssä, joudun raapaisemaan pikaruuan kokoon jääkaapista löytyvistä aineksista: paistettua savutofua, porkkanaraastetta ja ituja, loraus öljyä ja suolaa sekä pippuria päälle.

Rouskutellessa katselen ikkunasta tällaisia huurteisia näkymiä:

Jälkkäriksi on vielä pari viimeistä maapähkinäpalleroa. Nämä olivat sellaisia luksusversioita, joissa oli myös suklaarouhetta mukana, nams.

Taas yritän valmistella tulevaa kurssia, mutta siitä ei meinaa tulla oikein mitään. Alamme Vekaran kanssa yhdessä tyhjentää tiskikonetta. Minä hoitelen astiat ja hän aterimet. Samalla Vekara laulelee kukista ja kukkakimpuista, joita poimii äitille ja sommittelee aterimista pikku kimppuja. Aika rattoisaa :)

Alamme tehdä lähtöä Vekaran kaverin luo ja pakkaan viemisiksi tekemiäni raakaanamuja.

banaani-laku-remmit ja omena-vadelma-rullat

Istumme kyläpaikassa ensin hiekkalaatikolla ja sitten kahvipöydässä. Tuomisieni lisäksi herkutellaan kahvin kanssa pullaa ja puolukkapiirakkaa. Lapsukaiset myös hieman riehuvat, mikä tosin sujuu ihan helposti ja luonnostaan meidän jälkeläiseltämme. Ei haittaa!
Kiitos Sanna kestityksestä sekä hiekkalaatikko- ja juttutuokioista!

Kotiin tullessamme mieskin on palannut töistä ja alkaa leikkimään Vekaran kanssa. Itse taisin ihan rehellisesti laiskotella, ehkäpä lehden äärellä. Vekara ruokitaan hyvissä ajoin ja pannaan nukkumaan. Me aikuiset teemme hieman herkumman, mutta helpon iltapalan itsellemme:

viiniä kera oliivien, manteleiden, omenan ja hapankorpun

Pian se Vekara kuitenkin taas kutsuu yläkerrasta ja unikaveriksi on mentävä!

Tästä maanantaista muodostui näköjään aika tavallinen päivä, millaisia meillä vietetään silloin, kun en käy töissä. Homma pyörii ruokintojen ympärillä ja päivä sisältää niin kotona nyhertämistä kuin sosiaalista kanssakäymistäkin. Ruuanlaitto vain jäi harvinaisen minimaaliseksi, eikä vanhinta sukupolveamme eli äitiäni näkynyt.


Oikein lämpimästi tervetuloa uudet lukijat Heiri, Mausteinen Manteli, Merru, Hiidenuhma. Pitkästä aikaa olen päässyt näkemään, keitä teitä lukijoita siellä on :)

Suklaavanukas, ihana ja terveellinenkin

Tämä ihana, kermaisen pehmeä suklaavanukas syntyi sunnuntain myöhäiseksi aamupalaksi. Muu perhe kyllä heräsi tavanomaiseen kukonlaulun aikaan (tai oikeastaan ennen sitäkin, koska naapurin kukot alkavat lauleskella vasta aamun valjetessa), mutta minä jäin laiskottelemaan yläkerran makuuhuoneen hämyisään rauhaan. Kun viimein viitsin nousta, tein itselleni ja myös niille hullun varhaisille tyypeille tällaisen ihanuuden:

Silkkiä ja samettia -suklaavanukas   3:lle

2 pientä avokadoa
2 pienehköä banaania
5 taatelia + tilkka vettä
4 rkl kaakaojauhetta (määrä on arvio)
1 tl soijalesitiiniä
ripaus vaniljajauhetta
+ vadelmia vanukkaan päälle

Olin pilkkonut viisi taatelia ja laittanut ne likoamaan vesitilkkaan. Surautin kaikki ainekset (ilman kuoria ja siemeniä tietty) sauvasekoittimella sileäksi. Kaakaojauhetta en valitettavasti mitannut, joten reseptin määrä on vain arvio. Jos innostut tätä tekemään, ja suosittelen sitä todella, kannattaa siis maistaa kaakaojauheen määrä sopivaksi.
Vanukkaaseen kannattaa käyttää vain täysin kypsiä avokadoja ja banaaneja, jotta saa parhaan lopputuloksen. Ja vaikka raakaa-kategoriaan tämän laitankin, en usko että tässä kannattaa kuitenkaan käyttää raakakaakaota. Banaanin kanssa yhdessä se ei ole parhaimmillaan. Vai kuvittelenko vain?

Hui! Tietääkö joku voiko blogista jotenkin ottaa varmuuskopiota? Jotakin häikkää täällä on, sillä vähäksi aikaa kävijälaskuri (joka ei ole kyllä koskaan toiminut kunnolla) nollaantui ja sitten päätti taas palata vanhoihin lukemiin. Olen myös huomannut, että joidenkin blogien lukulistoilla oman blogini kuva on kadonnut, vain otsikot jääneet jäljelle. Ettei tämä ole lopun alkua ja kohta kaikki hiljalleen katoaa. Varmuuden vuoksi olisi mukava se varmuuskopio saada talteen.

Suklaakaurakeksit (gluteeniton)

Hoksasin, että aina ei ole pakko käyttää niitä eksoottisimpia aineksia vaikka kyseessä olisikin gluteeniton leivonta. Niin syntyi suklaiset keksit ihan tuikitavallisesta kaurasta. Tällaiset mukavat ja simppelit, kunnon peruskeksit. Usein gluteenittomat keksit ovat murenevan hauraita ja hieman jauhoisen tuntuisia suussa. Nämä ovat rouheita, täysin koossa pysytteleviä ja vieläpä ilman jauhoisaa tuntumaa. Mallia hain täältä, mutta ohje muokkautui hieman käsittelyssäni.

SuklaaKauraKeksit   18 kpl

3 dl kaurajauhoja (puhdaskaura)
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl (ruusu)suolaa
1/2 dl intiaanisokeria
120 g tummaa suklaata
3/4 dl (oliivi)öljyä
1/2 dl (ruokosokeri)siirappia
Rouhin suklaan karkeaksi rouheeksi ja sekoitin kuivien ainesten kanssa sekaisin. Sekoitin mukaan vielä öljyn ja siirapin. Pyörittelin taikinan pallosiksi ja litistin. (ah! Miellyttävä taikina käsitellä tämäkin. En tykkää yhtään sellaisista sormiin tahmaantuvista.) Paistoin 175 asteessa n. 15 minuuttia.

Olisin mielelläni käyttänyt kekseihin vaahterasiirappia, mutta sitä ei millään löytynyt. Ei sitten millään vaikka kuinka etsin. Juuri kun laitoin pellillisen keksejä uuniin, huomasin syrjäsilmällä vaahterasiirappipullon, joka nökötti kiltisti keittiön pöydällä. Sillä samalla pöydällä, jolla olin juuri keksit leiponut!!!

Synttärikakku ja aleksanterit

Vekaran ja kaverinsa synttäreiden herkuista herkuimmat olivat varmasti minttusuklainen kakku ja mustaherukka-aleksanterit.
Molempia leivoin synttäreitä varten kolme satsia, ja tietenkin se kolmas kakku ja kolmannet santerit jäivät juhlissa syömättä. Onneksi tuli myös vähän rääppiäisvieraita, niin ei tarvinnut ihan itse kaikkea urakoida ;D

MinttusuklaaKakku

Pohja  (yhteen kakkuun)

4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 ml suolaa
1 dl öljyä
2 dl maustamatonta soijajukurttia
2 1/2 dl kaurajuomaa

Sekoitin ensin kuivat aineet ja lisäsin kosteat. Sekoitin mahdollisimman vähällä veivaamisella tasaiseksi. Pingotin 24 cm:n irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin. Sipaisin reunoille margariinia ja ripsautin mannaryynejä. Kaadoin taikinan vuokaan ja tasoitin. Tein veitsellä ristiviillon taikinaan. (Tämän olen oppinut jostain netistä ja sen pitäisi vaikuttaa siten, että kakku kohoaa tasaisemmin, eikä hirmuista kumparetta muodostu. Näyttäisi toimivan!) Paistoin 175 asteessa reilut 40 minuuttia, kunnes kokeilutikkuun ei tarttunut taikinaa.

Pakastin pohjat ja juhlia edeltävänä päivänä otin sulamaan. Leikkaaminen on nimittäin helpompaa tehdä pakastetuille ja vielä hitusen kohmeisille kakuille. Kakut leikkasin kahteen osaan.

Kostutin pohjat kevyesti kaakaolla. Ihan muutama lusikallinen riittää, sillä tämä ei ole mitenkään kuivakka kakkupohja.

Alemman pohjan päälle asettelin rasiallisen vadelmia.

kakku sisältä

Minttusuklainen täyte ja kuorrutus  (yhteen kakkuun)

150 g tummaa suklaata
1 prk Alpron Airy & Creamy -soijakermaa
n. 10 tippaa piparminttuöljyä
1 dl marianne -rouhetta

Sulatin suklaan mikrossa pienellä teholla ja hetken kerrallaan. Vatkasin kerman sekaan minttutipat ja marianne-rouheet ja lopuksi sulan suklaan. Pursotin alemman kerroksen vadelmien päälle kierroksen ja levittelin veitsellä koko kerroksen kattavaksi. (Kannattaa olla kitsaana, jotta kuorrutusta riittää myös kakun päälle.) Asetin toisen kakkukerroksen päälle, kostutin hieman ja levitin lähes loput kuorrutteet pintaan. Loput kuorrutteet sipaisin reunoille ohueksi kerrokseksi.

Kakkujen jäähdyttyä ja jähmetyttyä jääkaapissa valutin niiden päälle vielä suklaakuorrutuksen:

2 1/2 dl soijakermaa
300 g summaa suklaata
2 rkl margariinia
Kiehutin kerman, otin kattilan pois levyltä ja sekoitin rouhitun suklaan joukkoon. Sekoitin kunnes suklaa oli sulanut ja lisäsin vielä margariinin sekoittaen. Annoin vähän aikaa jäähtyä ja valuttelin kakkujen päälle veitsellä levittäen.

Koristeet ovat sokerimassaa ja ne näköjään hieman sulivat yön yli kakun päällä jääkaapissa oltuaan. Tarkkaan kun katsoo, niin näkee valumajäljet.

Kakun maku oli luksusta, mutta nättejä paloja siitä ei millään saanut leikattua!


Siirrytäänpä sitten aleksantereihin. Tässä on linkki reseptiin, miten aleksanterit useimmiten teen. Tällä kertaa kuitenkin jätin mantelimassan allergisia ajatellen pois. Suosittelen kuitenkin käyttämään mantelimassaa, jos sille ei estettä ole.

Mustaherukkaiset aleksanterinleivokset  21 pientä leivosta

Taikina
5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
220 g margariinia (sininen Keiju)
1 1/2 rkl vettä

Sekotin kivat aineet ensin keskenään. Sitten nypin margariinin joukkoon ja lopulta sekoitin veden käsin taikinan sekaan. Annoin taikinan jäähtyä kunnolla jääkaapissa.
Painelin ja kaulitsin hippunen jauhoja apuna taikinasta suorakaiteen muotoisen levyn leivinpaperin päällä. Taikinaevy saa jäädä hieman uuninpeltiä pienemmäksi.

Väliin
150 g mustaherukkahilloa (ei tarvitse olla niitä paistonkestäviä edes)

Mittasin (ihan tosi!) taikinalevystä puolivälin ja levitin hillon puolen taikinan päälle. Leivinpaperin avulla taitoin hillottoman taikinapuoliskon hillollisen päälle.
Paistoin 175 asteessa 30 minuuttia.

Vinkki! aleksanteritkin voi tehdä hyvissä ajoin ja pakastaa tässä vaiheessa ennen kuorruttamista

Kuorrutus
2 1/2 dl tomusokeria
2 rkl mustaherukkamehua
+ koristeraitoihin 1/2 dl tomusokeria ja n. 1/2 rkl vettä

Sekotin tomusokerin ja mehun sekä raitoja verten tomusokerin ja veden. Levitin vaaleanpunaisen kuorutteen ruokalusikalla leivoslevyn päälle. Valuttelin valkoisen kuorrutteen raidoiksi pikkulusikalla ja vedin veitsellä poikkisuuntaan kuvioita edestakaisin.
Kun kuorrute oli kunnolla jähmettynyt leikkasin terävällä veitsellä reunapalat pois ja sitten pituussuuntaan kolmeksi leivossuikaleeksi ja suikaleet vielä seitsemään osaan. Sain siis aikaiseksi 21 pientä leivosta. Veitseä kannattaa välillä pyyhkiä puhtaaksi niin leivoksista tulee siistejä.

on ne aika ihania :)

Huh! Olipas aikamoinen näpyttely näissä ohjeissa!

Veikeä Vekara 3v

Sunnuntaina vietettiin Vekaran 3v -synttäreitä. Synttärisankareita oli itseasiassa kaksi, sillä yhtä aikaa juhlittiin myös Vekaran kaverin 2v -synttärit. Juhlat vietettiin kylän komeimmassa talossa, vanhassa työväentalossa, oman matalan majamme sijaan. Lapsilla oli runsaasti tilaa juosta, mikä taisikin olla juhlien suosituin ohjelmanumero. Naurua ja kipitystä riitti.

Juhliin osallistui myös allergisia henkilöitä, joten yritin välttää heille oireita aiheuttavia raaka-aineita: sitruksia, muita hedelmiä, pähkinöitä, kardemummaa.... No, ihan kaikkea en sitten malttanutkaan vältellä, joten laitoin esille pienet laput, joista pystyi tarkistamaan itselle sopimattomat raaka-aineet.
Tarjolla oli:

Isompi tarjoilu oli ruokasalissa, mutta lapsia varten laitoimme saliin tällaisen järkevän valikoiman. Kirsikkatomaatteja, cantaloupemelonia, porkkanatikkuja, rusinaa ja luomu-täysjyvä-sokerittomia keksejä. Näitä elukkakeksejä.

Salaattibuffetti kera parin erilaisen salaatin kastikkeen

quinoapyöryköitä parannellulla reseptillä, toisen sankarin äidin tekemiä pestokierteitä, oliiveja

minttusuklaatäytekakkua

raakalakupalleroita vähän muokatulla reseptillä ja kookospuolukkapullia

(Toivottavasti en enää toistamiseen erehdy urakoimaan kerralla litran pullataikinaa. Taikinaa riitti aina vain, se paisui kuin pullataikina, eikä sen kanssa mahtunut operoimaan pienessä ja epäkäytännöllisessä keittiössä. Epätoivoa lisäsivät ympärillä parveilevat kissat ja Vekara. Huhhui!)

mustaherukka-aleksanterin leivoksia

mysli-täysjyvä-keksejä

Aktiviteetiksi tuntui mainiosti riittävän iso kasa ilmapalloja, paljon tilaa temmeltää sekä salin levyinen paperirulla, johon piirtää. Ainakin Vekara nautti täysillä muiden lasten kanssa juoksemisesta! Illalla lauleli iloisesti itselleen synttärilaulun ennen kuin malttoi nukahtaa :D

synttärisankari on tuo pieni piirtäjä vasemmalla

hauskoja kuvia paperiin oli taiteiltu

Saatan kohta laittaa joitakin reseptejäkin tänne. Ainakin kakusta sellaista vähän kyseltiin.
Oli mukavat juhlat. Kiitos kaikille osallistujille ja Vekaran kaverin äidille yhteisistä juhlista!

Sitruunacashewkeksit (gluteeniton)

Jos joku vielä muistaa, niin ensimmäiset gluteenittomat keksini jouduin nimeämään uudestaan lastuiksi. Ne kun yllättivät minut totaalisella leviämisellä ja litistymisellä. Nuo lastut ja muita gluteenittomia kommelluksia löytyy täältä. Sittemmin olen saanut aikaiseksi keksimmän näköisiä gluteenittomia keksejä. Niin nytkin. Nämä onnistuivat maistumaan yhtäaikaa niin lempeän vaniljaisen cashewpähkinäisiltä kuin kirpeän sitruunaisiltakin.

SitruunaCashewKeksit  25 kpl

2 dl cashewpähkinöitä
1 dl maizenaa
1/2 dl kookosjauhoja
1 dl sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
2 tl sitruunan/ limen kuoriraastetta
75 g Sinistä Keiju-margariinia
2 1/2 rkl sitruunan/ limen mehua

Jauhoin cashewpähkinät miniteholeikkurillani. Sekoitin joukkoon muut kuivat ainekset, sekä limen kuoriraasteen. (Minulla on tapana säilöä sitruunat pakastimeen, kuori raastettuna ja mehu puristettuna ja annoksittain jäädytettynä. Nyt käsiini sattui osumaan ensimmäisenä limen kuoriraaste ja sitruunan mehu, mutta tokihan voi käyttää vain jompaakumpaa sitruslajia.) Hieroin margariinin joukkoon haarukan avulla. Lisäsin sitruunamehun ja sekoitin tasaiseksi taikinaksi. Tästä tulikin oikein miellyttävä ja helposti käsiteltävä taikina. Pyörittelin pallosiksi ja litistin hieman, haarukalla litistelin lisää tehden samalla ristikkokuvion kekseihin. Paistoin 200 asteessa reilun 10 minuuttia. Reunoihin saa tulla hieman väriä. Kun keksit olivat tarpeeksi jäähtyneet ja jähmettyneet, siirsin keksit ritilälle rapeutumaan.

Keksit olivat pinnalta mukavasti rapeita, mutta keskeltä pehmeitä. Arvelen, että tiiviisti purkitettuna ne saattaisivat pehmeytyä kauttaaltaan. Joten jos keksejä jää säilyteltäväksi (meillä ei jäänyt, jotta testiä olisi saanut tehtyä) kannattanee säilyttää väljästi ja ilmavasti.

Borssikeitto Paulan tapaan

Syksyn ja punajuurien saapuessa kauppoihin täytyy tehdä taas borssikeittoa! Tämä on yksi vuosia mukana roikkuneista resepteistäni, jonka nyt tarkistusmittasin. Edelleenkin se vähän epämääräiseksi näköjään jäi, mutta täytyyhän makuasioille jättää tilaa. Eikö vain?
Makutestausta tälle epämääräisehkölle ohjeelle on kuitenkin tehty harvinaisen paljon sillä se on ollut usein mukana kasvisruokakursseillani. Ja on hyvin kelvannut. Lisäksi tätini on adoptoinut reseptin ja tekee keittoa monesti kun menemme kylään. Kuulema muutkin vieraat ovat tykänneet. Tällaista kasvisruokaa, josta ei puutu makua saati väriä, onkin mukava tarjota (ehkä ennakkoluuloisillekin) lihansyöjille.

Borssikeitto     8-10 annosta

2 1/2 dl (punaisia) linssejä
1 kg punajuuria, siis niitä raakoja eikä säilöttyjä
1/4 pienehköstä kaalista
2 sipulia
vettä
2 oikein isoa tai 4 tavallisen kokoista valkosipulin kynttä
200 g tomaattipyreetä (ei välttämätön, monesti teen ilmankin)
n. 2 rkl sitruunamehua (tai viinietikkaa)
1 1/2 tl suolaa tai enemmänkin
1 ml jauhettua mustapippuria/valkopippuria
1 rkl kuivattua oreganoa/mäkimeiramia
1 dl silputtua tuoretta persiljaa
1 tlk kasvikermaa (tätäkään en aina laita)
2 herkkukurkkua
loraus kylmäpuristettua öljyä

Huuhtelin linssit ja kumosin ison kattilan pohjalle. (Keittoa tulee niin iso määrä, että se on helpointa tehdä 5 l:n kattilassa.) Kuorin punajuuret ja raastoin karkealla terällä. Suikaloin kaalin ja pilkoin sipulit. Laitoin vihannekset kattilaan ja vettä päälle niin, että peittyivät. Keittelin hiljakseen kypsäksi ja sammutin lieden. Pusersin valkosipulinkynnet keittoon ja haudutin hetken sekoittaen samalla tomaattipyreen joukkoon.
Lisäsin sitruunamehua 1 1/2 rkl ja koska enempää ei sitruunasta herunut lisäsin vielä 1/2 rkl viinietikkaa. Aikaisemmin olen käyttänyt sitruunamehun sijaan pelkästään viinietikkaa, mutta sen määrää en ole mitannut, joten jos sitä käyttää, kannattaa maistaa välillä ettei keitosta tule liian hapanta. Lisäsin loputkin mausteet ja kasvikerman sekä pilkotut herkkukurkut. Herkkukurkut kannattaa ehdottomasti ostaa irtomyynnistä, ne ovat yleensä hyviä. Monet purkkikurkuista sen sijaan ovat makeanpuoleisia, eivätkä maistu ainakaan minulle. 
Vielä loraus öljyä.
Toisinaan laitan myös pikkuhippusen chilijauhetta mukaan, tällä kertaa jätin sen laittamatta.

En voi olla ihailematta keiton komeaa väriä. Ovathan punaisen eri sävyt suosikkivärejäni. Makukin on intensiivinen, happaman makeahko ja maukas.