Porkkanainen peltirieska kaurasta - ja hyvän kaurajauhon löytämisen vaikeus

Yhdistetään äitini himo porkkananmehustukseen ja oma hinkuni kauraleipään. Mitähän syntyy?
No porkkanakuidun mehevöittämä ja värittämä kaurarieska tietenkin.
Äitini ei ole oikein innostunut keittiöpuuhista - kumma tyyppi muuten - joten hän kiikuttaa porkkanan mehustuksesta jääneet rouheet minulle. Minä pyörähdän vähän keittiössä ja lopputuotteena on tällainen lempeästi porkkanalle ja kauralle maistuva, ekotehokkaasti koko pellin ääriään myöten täyttävä rieska. Ja kotiin lähtiessään äitillä on rieskapussukka mukanaan. 

Pellillinen porkkanaista kaurarieskaa

250 g mehustuksesta jäävää porkkanamurskaa
4 dl vettä
1/2 dl (oliivi)öljyä
1 tl suolaa
4 dl kaurahiutaleita
4 dl kaurajauhoja

Saamani porkkanamurska on yleensä pakastettua, joten kiehautan veden vedenkeittimellä ja kaadan murskan päälle. Kuuma vesi sulattaa porkkanan. (jos murska ei ole jäinen, kelpaa kylmä hanavesi) Sekoitan loput ainekset joukkoon. Ja nyt on kuulkaa rieskan teossa tehokkuus viety huippuunsa! Kumoan koko taikinan leivinpaperoidulle pellille. Levitän taikinan lusikalla littanaksi ihan koko pellin peittäväksi levyksi. Pinnasta tulee näin karkea, joten siloitan sen painelemalla kunnolla kostutetuin käsin.
Paistan peltirieskaa 200 asteessa puolisen tuntia.

Jos sinullakin iskee rieskan himo, mutta mehustuksesta jäävää porkkanamurskaa ei ole saatavilla, älä silti hätäänny! Voit käyttää myös hienoksi raastettua porkkanaa. Resepti toimii myös jättämällä porkkanan ihan tyystin pois. Olen tehnyt porkkanattomiakin peltirieskoja jo ainaskin neljästi. Rieska on silloin kuin kaurapuuroa leivän muodossa. Ja tarkoitan sitä ihan positiivisessa hengessä. Minä tykkään! Ilman porkkanaa voi riittää lyhyempikin paistoaika.
Välillä olen lisännyt taikinaan myös leivinjauhetta, mutta ero ei ole hirveän merkittävä. Leipä on silloin vain hitusen verran vähemmän tiivis.

Ennen kuin voi saada aikaiseksi ihanaa kaurarieskaa (tai muuta kauraista ihanaa) täytyy löytää hyvää kaurajauhoa. Ja se onkin ihan uskomattoman hankala juttu!

Aloittelin leipomuksiani Provenan kaurajauholla. Saatavuus ja laatukin on hyvä, muttakun luomuhörhö haluaisi luomua ja onhan se hintakin aika kova pikku pussukasta, josta ei saa kuin yhden rieskan leivottua.

Seuraavaksi tilailin netistä pariakin eri kaurajauhon nimellä myytävää tuotetta. Pettymys oli kova kun paljastui, että "jauho" olikin pikemminkin hieman rouhittua kaurahiutaletta. Ei tullut hyvä rieska! Ja nyt noita epäjauhoja on minulla siis hirveästi kaapin tukkeena, enkä tiedä mihin ne kelpaisivat. Melkein haluttaisi, mutta en nyt kuitenkaan viitsi alkaa julkisesti nimeämään noita pettymyksen aiheuttajia.

Sitten löytyi kaurataivas! Ainakin Oulun seudulla vaikuttavan Bio-välityksen luomukaurajauho. Se on täydellistä, hienoksi jauhettua ja hyvän makuista! Tosin siihenkään en ole missään kaupassa törmännyt, mutta kuitenkin löytänyt toimittajan.

Jos sinulla on tiedossa hyvä kaurajauho, kerro ihmeessä mistä sitä saa! Olen käsittänyt, että muutkin ovat painiskelleet saman ongelman parissa.
Ja lopuksi voinkin todeta, että onpa mahtavaa, kun ongelmani eivät ole tämän kummempia :D

Se syö sittenkin!

Nostalgiset kaurarieskaset

Vielä nuorisoa ollessamme, teimme siskoni kanssa usein pieniä rieskasia, joita kutsuimme röplyrieskoiksi. Ei kovin houkutteleva nimi välttämättä, mutta hyviä ne olivat. Nyt tein hieman päivitetyn version noista rieskasista. Näissä on pelkkää kauraa! Tai no, on näissä myös suolaa ja vettäkin, mutta ei esim. vehnäjauhoja, jotka nyt ovat minulta pannassa. Joka tapauksessa raaka-aineiden määrä on minimissään. Nämä eivät ole ihan sitä minun suosimaani, vaivattominta sekoita&paista -sarjaa. Vaativat siis hieman käsitöitä, mutta onneksi keksin työtä helpottavan keinon. Eivätkä nämä muutenkaan ihan mahdottomia ole, älkää siis säikähtäkö :)

Kaurarieskaset   n. 17 pientä pyörylää

4 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
6 dl kiehautettua vettä
n. 3 dl kaurajauhoja

Mittasin kaurahiutaleet ja suolan kattilaan. Keitin vettä vedenkeittimessä ja kaadoin 6 dl kaurahiutaleiden päälle. Jätin jäähtymään. Sekoitin kaurajauhot (alkuperäisissä röplyrieskoissa käytettiin vehnäjauhoja) joukkoon. Tulee aika jämäkkää. Lusikalla laitoin leivinpaperille taikinanamöykkyset ja märin käsin taputtelin litteiksi rieskasiksi. Märät kädet ovat se hoksaamani työtä helpottava niksi. Silloin muinoin muotoilimme rieskat jauhojen avulla. Näin oli näppärämpää. Ripottelin vielä hieman kaurajauhoja rieskasten pinnalle. Paistoin 250 asteessa kymmenisen minuuttia.

Tällä nostalgisella (vaikkakin laiskan mielestä hieman työläämmällä) reseptillä saankin hieman vaihtelua leipätarjontaamme, minä kun pyrin nykyisin tekemään suurimman osan leivistämme itse. Olinkin jo aika jumiutunut noihin soodalla kohotettuihin helppoihin vuokaleipiin. Nämä kelpaavat Vekarallekin paremmin, se lurjus kun ei yleensä minun tekemiini leipiin koskekaan.


Tervetuloa Minttu lukijaksi!

Arkileipää speltistä

Jos edellinen leipä oli helppo ja hyvä juhlaleipä, niin tämänkertainen on helppo ja terveellinen arkileipä (ja aika hyväkin). Täysjyväistä spelttileipää maustaa vienosti, muttei makeudeksi asti, banaani sekä saksanpähkinä.

Spelttileipä 

250 g kypsää banaania (1 1/2 isoa ilman kuoria punnittuna)
4 1/2 dl vettä
1 rkl viinietikkaa
7 dl täysjyväspelttijauhoja (hienoksi jauhettua)
2 dl saksanpähkinää karkeasti pilkottuna
1 1/2 tl suolaa
2 tl soodaa

Soseutin banaanin sauvasekoittimella taikinakulhossa, mittasin mukaan veden ja viinietikan. Sekoitin kuivat aineet ensin keskenään ja sitten nopeasti nestemäisten kanssa sekaisin. Lusikoin taikinan voideltuun ja korppujauhotettuun leipävuokaan (jee, sain sellaisen joululahjaksi) ja paistoin 175 asteessa tunnin.

Uusi vuosi ja uusi elämä lähestyy ;D Pientä korjausliikettä ajattelin ruokavalioon. (Liikuntaa alan harrastaa sitten ensi vuonna, eihän sitä kaikkea voi kerralla korjata, eihän.) Tavoitteenani on minimoida valkoisen sokerin ja vehnän käyttöä. Ja nyt kun olen hoksannut nämä helpot soodalla kohotetut leivät, aion entistä enemmän leipoa leivät itse ja välttää samalla turhat lisä- ja säilöntäaineet, joita niistä kaupan leipäpusseista löytyy.


ps. Tammikuun vegaanihaaste starttaa kohta! Jos joku innostuu asiasta ja haluaa lähteä mukaan, autan mielelläni sen minkä osaan. Eli tarpeen mukaan neuvon esimerkiksi sähköpostitse, annan kauppavinkkejä tai kutsun vaikka henkilökohtaisesti meidän (arki)ruokapöytäämme. Siis jos satut asumaan Oulun seudulla ja pystyt/viitsit ajelelemaan hieman syrjäkylille. Itse en pienen vauvan äitinä kovin kauas kotoa aio liikahtaa :)

Toivotan oikein mukavaa alkavaa vuotta niin ihmiseille kuin otuksillekin!

Jouluinen pähkinähedelmäleipä -helppo ja maukas

Tämä jouluinen leipä on niin helppo ja hyvä, ja kaiken lisäksi vikkelä, että tein tätä jo toistamiseen. Ja ehdin vielä tännekin siitä raportoimaan! Leipä kohotetaan soodalla, joten vaivaamiseen ja hiivakohotukseen ei mene aikaa. Lopputulos on ihanan makea ja mehevä. Sattumiksi voi pilkkoa oman maun mukaisia pähkinöitä ja kuivahedelmiä.

Joululeipä

3 dl täysjyväspelttijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl suolaa
2 tl soodaa
3 dl rouheasti pilkottuja pähkinöitä (hassel-, pekaani-, saksan-, kaikkia sekaisin tai vain jotakin)
3 dl paloiteltuja kuivahedelmiä (aprikooseja, viikunaa, rusinoita..)
3/4 dl tummaa siirappia
3 dl maustamatonta soijajukurttia
2 dl vettä

Sekoitin kuivat aineet ja pilkotut pähkijät ja hedelmät ensin sekaisin. Lisäsin siirapin, jugun ja veden ja sekoitin. Kaadoin taikinan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paistoin uunin alatasolla 175 asteessa tunnin.
Minulla ei ole leipävuokaa, joten paistoin leivän tuollaisessa vanhanaikaisessa pitkässä kakkuvuoassa. Taikina mahtuu siihen juuri ja juuri.

Ai ihanaa! Kannattaa kokeilla. Reseptilläni on joku esikuvakin, mutta en enää valitettavasti muista mistä olen sen muistiin raapustanut.

Ja nyt sitä Hyvää joulua niin ihmisille kuin otuksillekin :)

Proteiininäkkärit

Otsikon myötä tunnen olevani aivan ruokatrendien harjalla (hieman vieras tunne minulle, joka yleensä myöhästelen kaikki sesongit ja teemat). Proteiinit ovat nyt niin pop!
Tämänkertaiset näkkärini ovat selvästi sukua edellisille, mutta nyt kokonaan ilman viljoja, silti edelleen rouskuvan rapsakkaa sorttia.

Proteiininäkkärit

1 1/2 dl soijajauhoja
1 1/2 dl mantelijauhetta
3/4 dl kuorellisia seesaminsiemeniä
1/2 dl jauhettuja chiasiemeniä
1 rkl psylliumjauhetta
3/4 tl suolaa
2 dl vettä
Kaikki sekaisin, hetki tekeytymistä ja kaulitsin leivinpapereiden välissä uuninpellin kokoiseksi. Vetäisin ylemmän paperin pois ja jaoin levyn veitsellä paloiksi. Paistoin 175 asteessa n. 40 minuuttia. Irrotin palat toisistaan ja käänsin toisinpäin. Annoin kuivua uunin jälkilämmössä luukku raollaan.

Otetaanpa nyt tälle blogille harvinainen tietoisku eli kuinka paljon proteiinia ainekset sisältävät per 100 g:
soijajauho 37,3 g
mantelijauhe 24,1 g
seesaminsiemenet 26,9 g
chiasiemenet 16 g

Jos ruoka-aineksien ravintosisällöt kiinnostavat niin täällä on oiva sivusto niiden selvittämiseksi.

Hurjan hyvät ja helpot sämpylät Sikke Sumarin opein

Jos tunnet intoa leipoa leipää tämän blogin ohjein, niin tee ehdottomasti näitä sämpylöitä! Nämä syntyvät niin helpolla, että laiskinkin leivän veivaaja, kuten minä, jaksaa ja onnistuu. Lopputulos on ainutlaatuisen, ihanan sitkeänrapea päältä ja mehevänkuohkea sisältä (ks. alempi kuva).
Alkuperäinen resepti on siis Sikke Sumarin, ja melkein, mutta ei ihan prikulleen tuolla reseptillä teki kaverini (terveiset Sirpalle) parhaimmat sämpylät, joihin olin ikinä törmännyt. Ja pitihän minunkin perässä, vaikkakin vähän taas soveltaen.

Sikke kohotti taikinaa yön yli jääkaapissa ja paisteli aamulla. Minä en sellaiseen päivän aluksi heti kykene, joten kohotin päivän ja paistoin sämpylät iltapalalle.

Rapeakuoriset sämpylät illaksi   n. 16 kpl

30 g tuorehiivaa

7 dl kylmää vettä

1 rkl suolaa

3 1/2 dl kaurajauhoja

3 1/2 dl täysjyväspelttijauhoja

5 dl vehnäjauhoja

Aloitin siis aamulla. Murustelin hiivan ja liuotin sen kylmään veteen. Lisäsin suolan ja jauhot isolla lusikalla sekoittaen. Taikina jää löysäksi, joten lusikalla sekoittaminen on helppoa. Ei viitsitä vaivata ;D

Peitin kulhon leivinpaperilla ja pyyhkeellä ja laitoin jääkaappiin päiväksi. Iltapalan lähestyessä nostelimme Vekaran kanssa lusikalla leivinpaperin päälle ameebamaisia kasoja taikinaa. Ropsottelimme hiukkasen jauhoja päälle. Paistoimme sämpylöitä 225 asteessa noin puoli tuntia. 

Kannattaa paistaa ihan reilusti, kunnes kuori on kopsahtavan kova. Ihan oikeasti kova! Niin kova, että ihan säikähtää, että menikö homma pipariksi. Ei mennyt, vaan tuli just hyviä!

Näitä ei saa peitellä millään liinoilla, jotta rapeus ei kärsi.

noihin huokosiin mahtuu makeasti margariinia, eikä päälle muuta tarvitakaan

Olen aivan ihastunut näiden sämpylöiden rakenteeseen!! Katsokaa nyt tuota sisuskuvaakin. Ja se kuori, ai että! Mietinkin tässä, että mikähän on se tekijä, joka tuon uskomattoman mahtavan kuoren muodostaa? Onkohan niinkään väliä mitä jauhoja käyttää, kunhan vain paistaa kunnolla? Tämä vaatinee lisätutkimuksia. Tai jos lukija siellä tiedät leivänleipomuksen saloja, niin paljastathan ne minulle ja muillekin.

Huom! Nämä sämpylät pahastuvat ikihyviksi muovipussisäilytyksestä! Se siitä rapeudesta. Tuloksena on silloin ihan tavallisia sämpylöitä.

Hampunsiemennäkkärit

Hampunsiemenet näyttävät ihan pikkuisilta koppakuoriaisilta. Kovakuorisia ne ovatkin, joten niiden käyttäminen on meillä tähän mennessä rajoittunut lähinnä nopeaan pannulla paahtamiseen ja sellaisenaan maustettuna napsimiseen.
Leivotaan -lehden nro 4/2013 sisälsi Lindan siemennäkki -reseptin, joka on inspiroinut minua omiin näkkärikokeiluihini. Ensimmäiset olivat kyllä hyviä, mutta kammottavan näköisiä sisältämänsä vihreänmustan hamppuproteiinin takia. Tässä siis se hemaisevampi näkkäriversio, josta hamppuproteiini tipahti pois. Nämä ovat raksahtavan rapeita ja paahtuneen hampun makuisia.

HampunsiemenNäkkärit   pellillinen

2 dl kaurajauhoja
1 dl hampunsiemeniä
1 dl mantelijauhetta
3/4 dl chiasiemeniä
1 rkl psylliumjauhetta
3/4 tl (ruusu)suolaa
3 rkl öljyä
2 dl vettä

Sekoitin ensin kuivat ainekset keskenään, sitten öljyn ja veden mukaan. Annoin taikinan hetken olla, jotta chia ja psyllium ehtivät geeliytyä. Kaulitsin kahden leivinpaperin välissä mahdollisimman ohueksi, koko uuninpellin kokoiseksi. Poistin ylemmän leivinpaperin ja vedin veitsellä taittourat. Paistoin 175 asteessa n. 40 minuuttia. Sitten sammutin uunin ja irrotin palat toisistaan ja käänsin ne. Jätin näkkärit jälkilämpöön ja uunin luukun raolleen.

Variaation mahdollisuudet ovat taasen lukuisat. Ainoastaan psyllium ja chia lienevät tähdelliset, ja näistäkin chian voi korvata pellavansiemenillä. Ainesten kokonaisdesimäärä kannattaa säilyttää samana, jotta saa täyden pellillisen näkkäriä. Hampun sijasta voi toki käyttää mitä tahansa omistamaansa siementä: auringonkukkaa, kurpitsaa, seesamia. Kaurajauhokaan ei ole pakollista!

Eikun rouskuttelemaan!

Laiskan leivänleipojan pikaiset kesäkurpitsasämpylät speltistä

Joku leivän leivontaan perehtynyt varmaan kauhistuu näin vääräoppista sämpylän tekoa. Ei vaivausta, ei juurikaan kohotusta, eikä pallosten pyörittelyäkään. Näiden sämpylöiden kanssa oikaisin joka mutkassa ja tulos oli maukas ja mehevä. Resepti ei kuitenkaan sovi muhkeiden ja hohkaisten sämpylöiden vankkumattomille kannattajille! Sellaisia nämä eivät ole.

Vekara välttämättä halusi, että uusi kirppislöytö Papu -pupu pääsee esiintymään sämpylöiden kanssa.

KesäkurpitsaSpelttiSämpylät   n. 20 kpl

n. 11 dl täysjyväisiä spelttijauhoja (puolikarkea)
1 pss kuivahiivaa
4 dl reilusti lämmintä vettä
reilu 1 tl (ruusu)suolaa
1 rkl intiaanisokeria
1/2 dl öljyä
285 g kesäkurpitsaa karkeasti raastettuna
2 dl mantelimaidon tekemisestä jäävää mantelimurskaa (voi jättää poiskin tai käyttää vaikka mantelirouhetta)
+ pinnalle seesaminsiemeniä 

Sekoitin pieneen määrään jauhoja hiivan, suolan ja sokerin. Lisäsin lämpimän veden ja jauhoja sen verran, että jaksoin isolla lusikalla taikinaa vielä vatkutella. Vatkuttelin sen mitä jaksoin, eli en häävisti, mukamas sitkoa muodostaen. Lisäsin loput ainekset ja sekoitin käsin sekaisin. Näillä määrillä taikina jää suht löysäksi, joten kätevimmin ja nopeimmin sen lätkii keoiksi leivinpaperoidulle pellille lusikan avulla. Annoin sämpylöiden "nousta" sillä aikaa hellan päällä, kun uuni lämpeni. Paistoin 225 asteessa n. 18 min.


Maistuivat iltapalalla mainiosti...ja aamupalalla ja seuraavalla iltapalalla...
Tähän väliin voisin todeta, että kaikista ikävintä raskausaikana on se, ettei kertakaikkiaan pysty syöpöttelemään entiseen malliin. Entisaikaan olisin tuoreiden sämpylöiden ahneuksissani tuhonnut useammankin, mutta nyt jo säälittävät kaksi sämpylää on ihan liikaa. Ei vain mahdu. No, kohtahan sitä tilaa taas tulee :D

Ja itsekin hänen piti päästä poseeraamaan.

Kuvissa näkyvät myös omat kirppislöytöni. Uusi tarjoilulautanen ja liina, ihan blogia varten vaihteluksi hankittu. Tähän on tultu!

Kikherneleipäset (gluteeniton) persiljapestolla

Saimme ihanan, sokeritonta ja gluteenitonta ruokavaliota noudattavan vieraan. Täytyy myöntää, että jotenkin ihan innostun erilaisista ruokarajoitteista ;D Tarjoilun miettiminen on silloin sopivan mukava pieni haaste ja saattaa johtaa uusiin löytöihin.
Heti keksin, että haluan tarjota tätä jo ennestään koeteltua suklaakakkua. Gluteeniton suolainen puoli olikin sitten melko vierasta aluetta. Pian kuitenkin hoksasin Sivumaku -blogista mielenkiintoisen italialaisen farinata -leivän. Ja eikun toteuttamaan. Juomaksi sekoittelin appelsiinikaneli-rooibos/ minttu/ sitruuna/ stevia -jääteen ja raikastukseksi leikkelin tarjolle vesimelonia.

 

Farinata - kikherneleipä   uuninpellillinen

6 dl kikhernejauhoja

7 1/2 dl vettä  (alkuperäisessä ohjeessa 9 dl, mutta en uskaltautunut, koska tuli jo tällä määrällä niin ohut taikina)

1/2 dl oliiviöljyä

2 tl suolaa

+ rouhittua mustapippuria

Mittasin kikhernejauhot kulhoon. Kaadoin vajaan puolet vedestä sekaan ja vispasin jauhojen paakut tasaiseksi. Lisäsin loput vedet, oliiviöljyn ja suolan, sekoitin. Annoin muhia muutaman tunnin. Suojasin uunin pellin leivinpaperilla ja kaadoin taikinan sille. Ripsottelin pinnalle mustapippuria. Paistoin 200 asteessa, kunnes leivän pintaan alkoi muodostua läikkiä. Leipä oli uunissa noin 35 minuuttia.

Leikkelin leivän kolmioiksi kun se oli jäähtynyt haaleaksi.

Leivän päälle levitettäväksi suristelin persiljapeston ja ne mielestäni sopivatkin mainiosti yhteen. Ja vielä tomaattisiivuja mehevyyttä antamaan! Tällä ohjeella tulee jämäkkä levitteeksi sopiva pesto, joten vetreämpää pestoa halajava voi lisätä öljyn määrää.

Persiljapesto   ihan pikku kipollinen

50 g persiljaa (on muuten yllättävän iso kimppu, kaupan ruukullinen tuskin riittää)

1 dl cashewpähkinöitä

3/4 dl oliiviöljyä

1 iso valkosipulin kynsi

reilu 1 rkl sitruunamehua

1/2 tl suolaa

1 ml mustapippurirouhetta

Hurautin kaikki ainekset tahnaksi sauvasekoittimella.

Spelttiharjoituksia: leipää ja kakkua

Sain mukavina tuliaisina kotimyllyllä jauhettuja tuoreita spelttijauhoja. Siitä intoutuneena aloin testaamaan täysjyväspeltin leivontaominaisuuksia. Tein menestyksellä leipää ja kakkua, vielä olisi keksit kokeilematta.

SeesamiSpeltti -leipä

38 g tuorehiivaa (tällainen kumma lukema siksi, että pikku nökäreen lohkaisin näkkärien tekoa varten)

5 dl vettä

1 rkl intiaanisokeria

1 tl ruususuolaa

reilu 7 dl spelttijauhoja

¾ dl kuorimattomia seesaminsiemeniä

½ dl kylmäpuristettua rypsiöljyä

+ vielä vähän seesaminsiemeniä leivän pinnalle

Murensin hiivan kulhon pohjalle ja liuotin sen kädenlämpöiseen veteen. Sekoitin sokerin ja suolan ja jauhot pikkuhiljaa mukaan. Sekoittelin voimakkaasti lusikalla myös öljyn joukkoon. Kohotin n. 30 min. ajan ja sekoitin ilmakuplat pois lusikalla. Kaadoin taikinan leivinpaperille pellille ja levitin lähes pellin kokoiseksi. Ripottelin pinnalle vielä vähän seesaminsiemeniä. Annoin kohota uunin lämpenemisen ajan ja paistoin noin puoli tuntia 200 asteessa.

Tämä oli tällainen laiskan vaivaajan versio. Vatkuttelin taikinaa vain lusikalla, mutta se alkoi mielestäni tosi helposti muodostamaan sitkoa. Lopputuloksena oli löysä taikina, joka on helppo levittää pellille. Jos haluaa ja viitsii tehdä sämpylöitä, täytyy jauhoja käyttää huomattavasti runsaammin.
Maku oli mukava ja siinä maistui vienosti myös seesami. Maistelua ei millään malttanut jättää yhteen palaseen ;D Leivällä on juuri sen verran paksuutta, että sen pystyy halkaisemaan kahtia ja täyttämään.

Ja soveltuu se täysjyväinen speltti näköjään myös kakkujen leivontaan, jipii!

ihan paljaana

Marjainen ja pähkinäinen Spelttikakku

150 g margariinia
3 1/2 dl spelttijauhoja (täysjyvä)
2 dl intiaanisokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
1 tl kardemummaa
3 tl leivinjauhetta
2 dl maustamatonta soijajugurttia
1 dl soijamaitoa
reilu 3 dl pakastemarjasekoitusta (puolukkaa, mustikkaa, herukkaa, muutama mansikkakin)

pinnalle:
45 g margariinia
2 dl pekaani- ja cashewpähkinää
1/2 dl intiaanisokeria
2 rkl spelttijauhoja
1 tl (ceylon)kanelia

Voitelin valmiiksi 24 cm:n irtopohjavuoan reunan ja pingotin leivinpaperin sen pohjalle. Sulatin taikinaan tulevan margariinin ja jätin jäähtymään. Sekoitin taikinan kuivat aineet keskenään. Kumosin päälle nesteet, sulan margariinin sekä jäiset marjat. Sekoitin taikinan tasaiseksi ja kaadoin vuokaan.
Pinnalle tulevaa murukuorrutusta varten sulatin margariinin ja rouhin pähkinät. Sekoitin muutkin ainekset yhteen ja ripottelin seoksen kakun pinnalle.
Paistoin 175 asteessa 50 minuuttia.

tomusokerihunnutettuna

lautasella

Olen iloisesti yllättynyt, miten hyvin speltti toimi kakussa. Koostumus oli  mukavan pehmoinen ja pähkinäkuori vastakohtana rapea. Uskon, että ilmankin marjoja olisi tullut maukas kardemummakakku, tosin runsaammin maustetta olisi silloin voinut laittaa. Tämän kokeilun perusteella jatkan spelttileivontaa oikein mielelläni.

Kesäkurpitsa-proteiinipommi-leipä

Aina välillä tuntuu, että täytyy vähän proteiinitankata tuota vihanneksista ja hedelmistä tykkäävää Vekaraa. Sitä varten on proteiinipommi -leipä! Kesäkurpitsa on mukana ihan vain siksi, että niitä löytyy edelleen jääkaapista useita.

Kesäkurpitsa -proteiinipommi -leipä

3 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1 tl (ruusu)suolaa
2 tl (intiaani)sokeria
3 1/2 dl vettä
1 dl soijajauhoja
1 dl lupiinijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
2 rkl (oliivi)öljyä
1 kesäkurpitsa (275 g)
vajaa 1 dl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja (öljyyn säilöttyjä ja öljy pois valutettuna)

Sekoitin vehnäjauhot, hiivan, suolan ja sokerin. Lämmitin veden n. 42 asteeseen ja sekoitin mukaan. Vatkailin seosta jonkin aikaa, kunnes sitkoa alkoi muodostua. Lisäsin sekaan muutkin jauhot ja öljyn ja sekoitin tasaiseksi. Annoin taikinan kohota peitettynä reilun puoli tuntia. Raastoin kesäkurpitsan karkealla terällä ja lisäsin sekoittaen taikinaan aurinkokuivattujen tomaattien kanssa. Levitin leivinpaperoidulle pellille ehkäpä noin sentin kerrokseksi. Paistoin 200 asteessa n. 25 minuuttia.

Leivästä tuli oikein pehmeää ja muhevaa. Ihan mielellään sitä syö. Vaikutteita sain Ekoloisesta.

raaka leipä

kypsä leipä

Vekara ei ole kovin ihastunut leipäänkään, joten jotta proteiinipommi osuisi kohteeseensa muotoilin häntä varten osasta taikinasta ihan pieniä patonkeja. Sellaisia matosia :D
Pox! Täysosuma!

Punajuurta kakussa ja näkkärillä

Jo melkein perinteiseen äitien ja ipanoiden tapaamiseen tein tarjolle pinkkiä suklaakakkua.

Punajuurisuklaakakku  10-12 palaa

2 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 dl kaakaojauhetta
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
3/4 tl kanelia
3/4 tl kardemummaa
ripaus suolaa
100 g tummaa suklaata rouhittuna
2 dl punajuurisosetta
2 dl maustamatonta soijajukurttia
120 g sulatettua margariinia

+ kuorrutteeseen
 soijakermavaahtoa, vaniljasokeria, punajuurisosetta, suklaarouhetta

Aloitin keittämällä ja soseuttamalla n. 7 kuorittua punajuurta. Tästä osan käytin kakkuun ja loput punajuurilevitteeseen jäljempänä.
Ensin sekoitin kakun kuivat ainekset ja lisäsin kosteat. Sekoitin tasaiseksi taikinaksi. Paistoin 19 cm:n irtopohjavuoassa 175 asteessa n. 50 minuuttia.
Kuorrutin kakun Alpro Soyan Airy & Creamy:llä, jonka maustoin vaniljasokerilla ja värjäsin parilla teelusikallisella punajuurisosetta. Koristelin vielä suklaarouheella.

Kakusta tuli kostea ja täyteläisen suklainen. Punajuuri ei maistu, mutta oletan sen korostavan suklaisuutta.

Loput punajuurisoseet kätin saman tyyppiseen levitteeseen, kuin uuden vuoden juhlistuksessamme täällä. Valkosipulin kynsiä hurahti vain vähäsen reilummin mukaan ;)
Näkkärilastut tein, kuten nämä näkkärit, mutta käytin hitusen vähemmän vettä, huiskauksen enemmän jauhoja ja pari ruokalusikallista oliiviöljyä lisäksi. Uunin säädin 225 ja 250 asteen välille ja paistoin n. 6 minuuttia. Tuli rapeita lastuja.

Nopeat näkkärit

Siskoni antoi vinkin, että karjalanpiirakkataikinasta voi tehdä näkkäreitä. Oli keksinyt tämän, kun piirakoita paistaessaan täyte oli loppunut kesken. Hauska hoksaus, joka minunkin piti heti ottaa kokeiluun.

Pikanäkkärit 12 kpl

2 dl ruisjauhoja
1/2 dl hiivaleipäjauhoja
2 rkl (kuorimattomia) seesaminsiemeniä
1/2 tl suolaa
1 dl vettä
Sekoitin ainekset ja tuloksena oli kiinteä taikinapallukka. Siitä olikin helppo kaulita millinohuita näkkärilevyjä jauhojen avulla. Parin pyöreän jälkeen tuotekehittely johti tällaisiin pitkänomaisiin näkkäreihin, joita paremmin mahtui pellille kuusi.
Paistoin 250 asteessa kuusi minuuttia, jolloin reunoihin tuli ihan vähäsen väriä.

Nämä olivat todella nopeita näkkäreitä. Koko prosessiin kului korkeintaan 20 minuuttia, eikä syömiseenkään kauaa mennyt. Olivat sen verran maistuvia margariinilla voideltuna ja linssikeiton kaverina. Koostumus oli kivan rapean sitkeä. Pitemmällä paistoajalla olisi varmasti tullut täysin rapeita, tai jos olisi vaan malttanut kuivatella ihan vain huoneenlämmössä pidempään.

ps. eihän tuo seesaminsiemen karjalanpiirakoihin kuulu, olipa vain oma makoisa lisäykseni
pps. nämä olisivat varmasti hyviä erilaisten töhnien ja tahnojen kanssa. Kaulittuna pieniksi suupaloiksi.
ppps. kannattaa tuplata annos, eihän tällä pitkälle pötkinyt

Juurevaa purtavaa

Tehosi tuo Uuden Mustan juureshaaste ainakin minuun! Nytkin on lanttua rieskassa ja porkkanaa keitossa. Lantturieskan ohjeeseen törmäsin Ruokapirkka-lehdessä ja tein tietenkin oman sovellukseni.

Lantturieska    9 palaa

400 g keitettyä ja soseutettua lanttua
2 dl    ruisjauhoja
2 dl    täysjyvävehnäjauhoja
1 tl     intiaanisokeria
1/2 tl  suolaa
Sekoita ainekset taikinaksi. Ripottele leivinpaperoidulle uuninpellille jauhoja ja kumoa taikina siihen. Levittele taikinaa ensin lusikalla ja ripottele sitten runsaasti jauhoja päälle ja taputtele ohueksi neliörieskaksi. Pistele haarukalla ja jaa taikinapyörällä yhdeksään osaan. Paista 225 asteessa 12-13 min. Pinoa lämpimänä ja kiedo liinaan jotta sailyy pehmeänä.

Ja kokeilin karpimpaakin versiota. En ole hirveästi karppaajien ruokavalioon perehtynyt, joten huomauttakaa vain jos tämä ei heille sovikaan.

Pieni lanttuinen karppirieska

100 g lanttua keitettynä ja soseutettuna
1 dl soijajauhoja
maustemitta suolaa
Aineet sekaisin, lätyksi ja uuniin. ks. eo. ohje

Ihan mukavia rieskoja jos tykkää lantusta. Tuo karppirieska oli makeampaa ja maistui itselleni paremmin, miehelle taas ei-karpit. Yritin samalla keksiä Pienellekin maistuvaa paputahnaa, kun ei ole niistä aiemmin ollenkaan innostunut. Ja tulin vahingossa tehneeksi munavoita muistuttavan papuvoin! Kyllähän kylmäpuristetut öljyt tietenkin terveellisyydessä margariinin voittavat, mutta mitäpä sitä ei tekisi miellyttääkseen Pienen makunystyröitä.

Papuvoi  

130 g pehmeäksi keitettyjä valkopapuja
50 g  sinistä Keiju-margariinia
ripaus suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
Soseuta tai vaikka haarukoi ainekset tahnaksi. Laita paksu kerros leivälle (tai karjalanpiirakalle).

Ja kaiken kaiken aherruksen ja vaivannäön lopuksi Pieni ei kuitenkaan kelpuuttanut tuotoksiani. Kiittämätön pikku lurjus!

Keittoa maistoi sentään muutaman lusikallisen. Tarkkaa ohjetta en merkinnyt ylös, mutta jotenkin näin se meni:


Porkkanalinssikeitto 

3 dl punaisia linssejä
4 isoa porkkanaa
2 sipulia
3 valkosipulin kynttä
vettä
suolaa
kurkumaa
cayennepippuria
inkivääriä
(2 rkl soijajauhoja)
(öljyä)
rouhittua mustapippuria (nykyinen suosikkini)
Huuhtele linssit. Kuori ja paloittele porkkanat ja sipulit. Valkosipuleille riittää kuoriminen. Keitä vedessä mausteiden kanssa kypsäksi. Soijajauhoja voi lisätä vähän suurusteeksi. Itse myös lisään lorauksen kylmäpuristettua rypsiöljyä lopuksi sekä rouhittua mustapippuria. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi.

Ja huomatkaa kattauksen isänmaalliset värit :) Mukavaa huomista itsenäisyyspäivää siis!

Päivän porkkana

Tänään linkosin mehua porkkanasta. Näköjään yhdestä porkkanasta saa mehua pienen shottilasillisen verran. Ah, tuota väriä!

Ja rippeistä tein rieskaa:

Riperieska porkkanasta   uuninpellillinen


3 dl mehustuksesta jäänyttä porkkanamurskaa
2 dl grahamjauhoja
2 dl hiivaleipäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl maustamatonta soijajugurttia
1/2 pienen sitruunan mehusta (jäi rippeeksi paputahnan teosta)

Sekoita ensin kuivat ainekset ja lisää niihin kosteat, sekoita. Laita uuninpellille leivinpaperi ja ripota siihen jauhoja. Nosta taikina päälle ja taputtele ja/tai kaulitse jauhojen avulla pellin kokoiseksi. Pistele haarukalla ja paista 250 asteessa 15 min.

ennen uuniin menoa..

.. ja valmiina

Huomasin vähän myöhästyneenä, että olin vahingossa ostanut maustamattoman jugurtin sijasta vaniljaista. Onnistui rieska näköjään siitäkin tehtynä.