Ainon uusi ihana blogi ja lainatut tofuvohvelit

Törmäsin erittäin lupaavaan, uuteen ja innostavaan blogiin nimeltänsä
 Vegaanin ruokavuosi.
Uskon, että siitä tulee olemaan kovasti iloa kasvisruokaa suosiville lapsiperheille ja varmasti myös ihan kaikille muillekin vegaanisesta ruuasta kiinnostuneille ihmisolennoille. Vaihdoin blogin emännän, Ainon, kanssa muutaman sanasen ja lopulta päädyimme tekemään pienet resepti- ja haastatteluvaihtikset. Koska tapanani on tunnustaa kaikki heti, niin tunnustan nytkin, että Aino teki oikeastaan kaiken työn, minä vain uiskentelin vanavedessä. Sain häneltä muutaman haastattelukysymyksen ja vastavuoroisesti pyysin häntä vastaamaan itsekin omiin kysymyksiinsä.

Tässä nuo kysymykset, joiden myötä päästään hieman tutustumaan Ainoon. Itse pystyn hyvin samaistumaan tuohon viimeiseen vastaukseen 😀

1. Hei, kerro meille vähän itsestäsi! 

Olen Aino, 30 vuoden rajapyykkiä koputtelemassa oleva kahden pienen murun äiti. Jotkut syövät elääkseen, minä elän pää-asiassa syödäkseni. Ruoka on minulle työ ja harrastus. Tuotekehittäjän ammatti oli pitkään haaveammattini, mutta tällä hetkellä tyydyn keittiötyöhön ja vapaa-ajalla reseptien kehittelyyn - mikä sekin on todella antoisaa!

2. Kuinka kipinä ruoanlaittoon syntyi? Entäpä kuinka kiinnostuit vegaanisesta ruoanlaitosta? 

En tarkkaan osaa sanoa koska kipinä syntyi, uskon että se on aina ollut olemassa. Ennen kuin olin tarpeeksi iso keittiöpuuhiin, olis äärimmäisen kiinnostunut keittokirjoista ja ruokalehdistä. Lempipuuhaani on edelleen fyysisten keittokirjojen ja erilaisten reseptileikevihkosten selailu. Minulla on edelleen säästössä esimerkiksi ensimmäisen Maku -lehden vuosikerta, jonka muistan miltei ulkoa :D  

Vegaanisesta kokkailusta kiinnostuin parhaan ystäväni kautta, joka alkoi vegaaniksi jo yli kymmenen vuotta sitten. Halusin palavasti kokeilla kaikkea erilaista. Värikkäämpää, rouskuvampaa, mausteisempaa ja erilaisia koostumuksia. Ihanan nahkeaksi paistettu tofu ja hyvän puruvastuksen omaava seitan vetivät puoleensa. Tällaistakin on! 

Ammattini vuoksi kipuilin vegaaniuden kanssa kauan. On hieman ongelmallista olla vegaani tällä alalla. Tällä hetkellä pidän ruokavaliotani kuitenkin enemmän voimavarana kuin rajoitteena.

3. Kolme lempi raaka-ainettasi tällä hetkellä ja miksi? 

 Ääh tämä on vaikea! Mietin tätä vastausta ainakin puoli tuntia :D

1. Soijajogurtti (maustamatonta ja paksua). Syön ihan hirveät määrät kasvipohjaisia jogurtteja, niitä vain täytyy aina olla kaapissa. Soijajogurttia syön usein aamulla pakastemarjojen, granolan ja vaahterasiirapin kera. Luumusose ja saksanpähkinät on myös ihana kaveri tälle herkulle! Jos haluan vielä paksumman koostumuksen, annan se valua yön yli kahvinsuodattimessa. Valutettua jogurttia voi levittää vaikkapa leivälle ja koristella marjoilla! Soijajogurtti sopii myös hyvin juustokakun täytteeseen. 

2. Cashew -pähkinä. Nämä vaan ovat niin hyviä ja monikäyttöisiä. Joskus muinoin osittain välttelin pähkinöitä, koska niissä on niin paljon rasvaa. Nyttemmin olen ymmärtänyt, että niissä on paljon muutakin. Cashewit on hyviä paahdettuna vaikkapa wokissa tai keiton lisänä. Kermaisuutta sosekeittoon saa helposti myös lisäämällä mukaan kourallisen jo kasvisten poreillessa. Taipuu tuo pähkinä kermaksikin ja vaunukkaaksi hedelmien kanssa surautettuna! Liotusaika lyhenee huomattavasti kun käyttää kiehuvaa vettä :) 

3. Tofu. Olen true "tofu worshipper". Taipuu moneen. Kylmäsavutofu on taivaallista ihan vain paistettuna. Tofukiusaus on yksi lempiruoistani, pitäisikin kokeilla Paulan versiota herkkusienillä! Marinoitua käytän pyöryköihin ja erilaisiin täytteisiin. Maustamatonta myös makeisiin herkkuihin :)

4. Ikimuistoisin kokkaamasi ateria?  

Tuoreimmassa muistissa on, kun ensimmäisen kerran kokkasin appivanhemmilleni kokonaan vegaanisen aterian. Olimme mökillä ja halusin ruokkia koko porukan. Tein hernekeittoa ja lättyjä pienen mökkikeittiön kaasuhellalla hirveässä helteessä. Hikoilin kuin viimeistä päivää vaikka kaikki ovet ja ikkunat oli auki. Ateria oli kuitenkin menestys ja kaiken vaivan arvoinen! 

5. Jos saisit kokata jollekin julkisuuden henkilölle, kelle kokkaisit ja mitä se olisi? 

Kutsuisin lasten lempparit eli Hevisaurukset syömään! Hevisaurus on hauska bändi ja kyllä minä nämä kappaleet osaan ulkoa. Asenteissa kasvisruokaa kohtaan taitaa kuitenkin olla kehitettävää, joten olisi näytön paikka! Hevisaurukset pitävät ennakkotietojen mukaan hernekeitosta, joten ehkäpä sitä sitten - luottoreseptillä! Jälkiruoaksi täytetekakkua kauravispikeolla ja kaikenlaisilla tuoreilla marjoilla. 
 

Ainon resepteistä bongasin heti nämä tofuvohvelit, joiden lukemattomat variaatiomahdollisuudet alkoivat välittömästi risteilemään mielessäni. Tällä kertaa toteutin kuitenkin erittäin yksinkertaistetun version reseptistä, sillä ruokaseuranani oli Tonttu 5v. Hänen ruuassaan ei saa olla pilkkuja tai muutakaan arveluttavaa. Suosittelen kokeilemaan sitä alkuperäistä reseptiä jos et pelkää pilkkuja tai muuta arveluttavaa.

Tofuvohvelit   n. 3 annosta

250 g tofua
2 dl kaurahiutaleita
1 dl kasvimaitoa
3 rkl öljyä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1 dl vehnäjauhoja

Pilkoin tofun pienemmäksi ja laitoin kulhoon. Mittasin mukaan kaurahiutaleet, kasvimaidon, öljyn ja mausteet. Sauvasekoitin tasaiseksi massaksi. Sekoitin vehnäjauhot lusikalla joukkoon.

Kuumensin vohveliraudan ja sivelin pinnat margariinilla. Nostelin jähmeää ja tahmaista taikinaa nokareina, kahden lusikan avulla vohveliraudalle ja painoin kannen kiinni. Paistoin kunnes vohvelit olivat kypsiä ja irtosivat vohveliraudan pinnasta.

Vohveleista tuli aika jämäköitä ja niiden päälle pystyi kasaamaan mieleisensä täytteet ja ruokailu sujui siitä lähtien ihan vain käsiä ja hampaita käytellen. Itse mielellään lähestyn kaikenlaisten lettusten ja läpysköjen täyttämistä hummuksen ja salsan suunnasta. Vihannekset vielä viimeistelevät makuelämyksen.

Olen tosi vaikuttunut Ainon resepti-ideasta ja se jäi hiillostelemaan sen verran, että ihan varmasti tulen kokeilemaan vielä ainakin punajuurella pinkiksi väritettyä versiota ja saattaisivat tofuvohvelit taipua myös makeaan herkkuvohveliversioonkin... Oioi!

Nokkossipsit +haaste

Kaikkihan tietävät lehtikaalisipsit? Seuraava askel onkin sitten paistella sipsit nokkosista. Tämä alkaakin olla jo jonkinasteinen villitys, ainakin hortoilijoiden joukoissa.

Valmistus on helppoa! Mutta reseptiksi taivuttaminen vaikeaa. Pieni pikkutarkka tyyppi minussa häiriintyy, kun reseptiin ei voi merkitä kappale, desi- tai edes grammamääriä. Nämä sipsit on tehtävä summittain ja silmämääräisesti. Aaargh!

näin siis:

Nokkossipsit  

nokkosen lehtiä
(oliivi)öljyä
(ruusu)suolaa

Valikoin sipsejä varten isommanpuoleisia nokkosenlehtiä (loput nokkoset menivätkin sitten muuhun kokkailuun). Huuhtelin, koska olivat vähän multaisia ja kuivasin. Lorottelin leivinpaperoidulle uuninpellille reilusti oliiviöljyä ja hieroin nokkosen lehdet kauttaaltaan öljyyn. Ripsottelin suolaa joukkoon ja möyhensin vielä vähäsen. Asettelin lehdet yhteen kerrokseen, vieriviereen (kutistuvat reilusti paiston aikana) ja paistelin 175 asteessa noin 7 minuuttia, kunnes olivat rapeita.

Sipsit katosivat hirmu vauhtia pelliltä. Lapsetkin olivat ahnaasti taistelemassa viimeisistä muruista, vaikka oletinkin sipsien kuivankarhean suutuntuman heitä karkottavan. Rapeita herkkupaloja nämä olivatkin!





Sitten siihen haasteeseen. Sain Puolitiessä-blogin Annilta yhdentoista kysymyksen haasteen. Kiitokset! Tässä hänen kysymyksensä ja minun vastaukseni:

1. Mistä haaveilet?
Julkisesti kehtaan vain tunnustaa haaveilevani samoista asioista, mitä kesältä odotan. Ks. siis seur. kys. 


2. Mitä odotat kesässä?
Mahottomasti omaa satoa, aurinkoista seuraelämää, ihan vähän lisää vapautta ja omaa aikaakin.

3. Lemppari jäätelömaku?

no, ihan oikiasti, mikä voisi olla parempaa kuin minttu (no ehkä minttusuklaa), mutta sitähän ei vegenä ole saatavilla. Harminkenkutus ja kehitysehdotuksen paikka!

4. Ketä ihailet?
Ihmisiä, jotka toteuttavat oman tiensä, vaikka se ei valtaväyliä kulkisikaan, ja vielä onnistuvat menestymäänkin (=tulemaan toimeen)!

5. Mitä sinun tekee mieli nyt?
Helmeilevän kylmää ja kuivaa valkoviiniä

6. Tämän hetkinen lempparibiisi?
Nyt täytyy tunnustaa, että olen ihan mahottoman epämusikaalinen. En edes osaa vastata.

7. Mistä haluaisit kiittää juuri nyt, ketä/mitä ja miksi? 

Kiitos kesä kun tulit! (mutta saisiko hieman lisää lämpöä?)

8. Tämän hetken suosikkisi ruokarintamalta?

Tällä hetkellä suosiossani ovat villit vihreät. Ja kaikki valkosipuli/sitruuna/mustapippuri/(kurkuma) -kombolla maustetut jutut.

9. Mitä tarjoaisit vieraille, jotka tulevat lyhyellä varoitusajalla?
Ensinnäkin saisin pienen (no, okei ehkä vähän isommankin) hepulin! En tykkää lyhyistä varoajoista yhtään! Eihän meillä ole mitään tarjottavaakaan ja etenkin talo on ihan hirmu kaaoksessa! Sen jälkeen kun olisin vähän rauhoittunut, ja ensin raivoisasti  raivannut tilaa eli sullonut tavaroita kaappeihin ja sänkyjen alle ja vilkaissut epätoivoisena peiliin (kotiäitiluukki!) ja komennellut talon muuta väkeä ja.....no..ehkä sittenkin keksin jotakin pientä tarjottavaa. Keksejä saattaisi löytyä ja soijakermavaahtoa, marjoja ja suklaata, niistä saa tehtyä nopeasti näyttävät hätävaratyyppiset lasiannokset.

10. Miten mainostaisit asuinpaikkakuntaasi sinne muuttavalle?
Kehuisin meidän lähiruokamahdollisuuksia, hortoilua, marjoja, sieniä ja isojen tonttien mahdollistamaa viljelyä. Tarjoutuisin esittelemään "seurapiireille". Pieni kylä, pienet ympyrät!

11. Joko olet heittänyt talviturkin ja jos et, milloin aiot?
No, en!!! Enkä välttämättä aiokaan koko kesänä.

Ja nyt meinaan olla kamala ja jättää haastamatta eteenpäin.

Porkkananlehtipestoa hävikkikammoisille ja kaikille muillekin

Kuluttajaliitto järjestää jo toistamiseen valtakunnallisen Hävikkiviikon 8.-14.9. Viikon aikana järjestetään teemaan liittyviä tapahtumia sekä jaetaan ruokahävikin välttämiseen tähtäävää tietoa ja vinkkejä.
Suomalaiset kotitaloudet tuottavat ruokahävikkiä enemmän kuin kaupat, joten kotitaloudet ovat myös avainasemassa hävikin välttämisessä. Roskiin heitetty ruoka kuormittaa ympäristöä valtavasti ja turhaan. Samalla menee tietysti rahaakin hukkaan.

Hävikkiviikko Facebookissa

Tunnustuksen paikka! Kaikessa ekopiiperryksessäni tämä on se alue, jossa minulla on eniten kehittämisen varaa. Ruoka(shoppailu)innostus yhdistettynä onnettoman pieneen keittiöön aiheuttaa yllättäviä vanhentumisia kaappien perukoilla.

Hävikinvälttelyvinkkini erityisesti naisille: Hanki mies! Syövät innokkaasti pois niin jälkikasvun ruuanjämät kuin ne enemmän taikka vähemmän vanhentuneet elintarvikkeetkin. Ja älkäätten miehet pahastuko. Tämä oli kiitos ja tunnustus :D



Hävikkiviikon reseptini mennee ehkä hitusen asian vierestä. Näitä porkkanoita ei nimittäin ole kaupasta ostettu vaan omasta maasta kaivettu. Ekologisessa mielessä ei olisi niinkään kammottava vääryys edes kompostiin varsia heittää. Siltikin porkkanan varret ovat ravintoa siinä missä juurikin. Poisheittäminen on turhaa, etenkin kun ryytimäisistä lehdistä voi tehdä ihanaa pestoa ja hyötyä vehreistä ravinteista kompostin sijaan itse. Tokihan porkkananlehti ekologisuuskamppailun mennentullen voittaa esimerkiksi kasvihuonekasvatetun basilikan kanssa.

Porkkananlehtipestossa pyöritellyt paahdetut porkkanat

Porkkananlehtipesto

iso kourallinen huuhdeltuja porkkananlehtiä paksut varret poistettuna
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl cashew
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippurirouhetta
1 valkosipulin kynsi
1 rkl sitruunamehua

Surrur kaikki sauvasekoittimella sekaisin.

Suurin osa pestosta kului meillä, kuten yllä näkyy, paahdettujen porkkanoiden mehevöittäjänä. Loput herkuttelin sellaisenaan ja leivän kanssa.




Toivotan tervetulleiksi teidät Nanna, Sixx, Mielipuuhia ja kaimani.

Mantelinen raparperipaistos sekä haastetta kera kukkaiskuvituksen

Kun vieraat ovat jo tulossa, ehtii vielä paistoksen sujauttaa uuniin. Tällä kertaa murun alle päätyi muutama raparperipuskasta kiskaistu varsi.

Raparperipaistos (gluteeniton)  4:lle ahneelle

Täyte
8 dl kuorittua ja pilkottua raparperia
1/2 dl intiaanisokeria
1 rkl perunajauhoja
Sekoitin ainekset ja kumosin laakeaan (Teema)vuokaan.

Murupäällinen
130 g margariinia
2 dl kaurahiutaleita (keliaakikoille puhdaskauraa!)
2 dl mantelijauhetta
1 dl intiaanisokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
Laitoin margariinin sulamaan. Sillä aikaa sekoitin kuivat aineet ja lopuksi margariinisulan mukaan. Pudottelin nökösiä raparperien päälle ja paistoin 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Tarjoiluun sopii jätski, mutta minulla on yleensä tällaisia "hätätapauksia" varten vaniljakastikepurkki jääkaapissa odottelemassa. Tykkään Oatlyn vaahdotettavasta kastikkeesta ja sitä tämän paistoksen päälle valuttelimme.

Olen siis saanut haasteen Tätä (keittiö)elämää -blogista. Kiitos Minna.
Nyt vähän lintsaan ja vastaan vain näihin Minnan keksimiin kysymyksiin. Haastamisen jätän välistä. Vetoan kesäkiireisiini! 

Tässä tulevat kysymykset ja vastaukseni:

1. Mikä on tämän kesän suosikkiherkkusi? 
Joka kesältä odotan suurimmalla innolla mansikoita. Ja nimenomaan niitä omia parhaita ihanimpia mansikoita.

2. Jatka lausetta : "Tänä kesänä minua kiinnostaisi eniten..."
ööö...päästä ihan vain nukkumaan öisin, kunhan vain Tonttu sallisi. Parinkuukauden päästä tulee hänellä 1v täyteen, joten saapa nähdä miten tämän toiveeni käy. Tällä hetkellä ei lähimainkaan näköpiirissä :/

3. Mikä on bravuuriruokalajisi /-leivonnaisesi?
Aika paljon on tullut toistettua, varioitua ja tarjoiltua vieraille(kin) tabboulehia. Leivonnaisista suosiota on kerännyt suklaamoussekakku, jonka tein ensimmäistä kertaa Vekaran 4v-synttäreille. Ja se onkin aivan älyhyvä, jos saan itse kehua.

4. Mitä leivot seuraavaksi?
Huomiselle vierasjoukkiolle ajattelin tehdä suolaisen piirakan, täytteet vain ovat vielä mysteeri. Yksi vieraista ystävällisesti aikoi tuoda raparperipiirakan mukanaan, joten pääsen treenaamaan tuon suolaisen piirakan tekoa, sehän ei ole niitä omimpia juttujani, mutta olen salaa harjoitellut...

5. Mitä luet tällä hetkellä?
Useampaa lehteä sekä tietenkin ruokakirjoja. Romaanien lukeminen loppui tältä entiseltä lukutoukalta Vekaran syntymään.

6. Millä perusteella valitset kirjan luettavaksesi?
No, tuota noin..tärkeintä on, että siitä löytyy reseptejä :D

7. Mikä on mielipaikkasi lukea kirjoja?
Ehdottomasti sänky, mutta sitäkään ei ole sitten Vekaran syntymän tapahtunut. Välillä sentään yritän sohvalle vaakatasoon lehden kanssa.

8. Hermostutko kesäisin televisioista tuleviin elokuva- ja sarjauusintoihin?
En millään hermostu, koska en katsele telkkaria.

9. Kenen kanssa haluaisit lähteä kävelylle ?
 Maailman epäliikunnallisimpana henkilönä sanoisin, että kaikista mukavin on se päivän ensimmäinen rauhallinen käyskentely omassa aamunraikkaassa puutarhassa. Mitä uutta ja ihanaa sieltä taas löytyykään. Tottapuhuen, tykkään kyllä sellaisesta reippaasta pitkästä kävelylenkistäkin, mutta edellisestä on jo aikaa turhan paljon. Ihan vaikka yksin voisin mennä kävelylle, tai sitten mukavan juttuseuran kanssa. Kunhan vaan vauhti pysyy ripeänä.

10. Oletko aamu- vai iltaihminen?
En missään nimessä ainakaan aamuihminen!

11. Mistä ilahdut?
Vierailukutsusta, juhlista, jokaisesta aukeavasta kukasta ja kypsyvästä sadosta, hyvistä teoista, komeista miehistä ;)
Tämän työteliään päivän saavutuksista, mutta sitäkin enemmän lepohetkestä tekemäni uuden nuotiopaikan äärellä ja jälkkäriksi paistamistani suklaabanaaneista.

Perunat letuiksi hävikkiviikolla...ja muutoinkin

Huomenna alkavalla viikolla vietetään valtakunnallista hävikkiviikkoa. Hankkeen takana on Kuluttajaliitto lukuisine yhteistyökumppaneineen. Hävikkiviikon tavoitteena on vähentää kotitalouksien ruokahävikkiä jakamalla tietoa ja vinkkejä esim. tähteiden hyödyntämiseen. Myös minut kutsuttiin mukaan joukkoon. Maukasta minibudjetilla -blogista lennähti hävikkihaastekin. Kiitän.
Hankkeen face-sivut ovat täällä.

Suomalaiset kuulemma heittävät vuodessa henkeä kohti keskimäärin 24 kiloa, eli 125 euron edestä ruokaa roskiin. Tämä kuormittaa niin yksittäisten perheiden taloutta kuin kaikkien yhteistä ympäristöäkin. Asiallehan on siis tehtävä jotakin! huudahtaa tällainen viherpiipertäjä.
Ja teinkin ylimääräisistä keitetyistä perunoista aika mainion makuisia perunalettuja.

Perunaletut  28 kpl   n. 5:lle riittävästi riippuen lisukkeista

4 keskikokoista keitettyä perunaa (370 g)

1 sipuli

2 dl kikhernejauhoja

4 dl vettä

1 tl suolaa

3 rkl ravintohiivahiutaleita

n. 1 rkl kuivattua tilliä murskattuna

3/4 tl leivinjauhetta

3 valkosipulin kynttä puristettuna

1/4 tl mustapippurirouhetta

+ öljyä paistamiseen

 Kuorin perunat ja muhensin haarukalla. Kuorin sipulin ja silppusin hienoksi. Sekoitin kaikki ainekset sekaisin. Otin massaa kukkurallisia isoja lusikallisia pannulle ja levitin lusikalla pyöreiksi letuiksi. Paistoin molemmin puolin kullanruskeiksi.

Ylijääneitä keitettyjä perunoita voi käyttää myös:

- sämpylä- tai rieskataikinaan

- sipulin kanssa pannulla paistettuna

- leivän päälle viipaloituna, suolaripauksella tai sinapilla maustettuna

- perunasalaattiin

- kasvispihveihin

Ja mitä vielä?

Karmaisevia faktoja hävikistä  (lähteenä kuluttajaliiton sivut)

- Koko ravitsemusalan (kotitaloudet, teollisuus, kauppa ja ravitsemispalvelut) yhteenlaskettu ruokahävikki on noin 335-460 miljoonaa kiloa vuodessa.

- Kotitalouksista roskiin päätyvä ruokajäte Suomessa vastaa 100 000 keskivertohenkilöauton hiilidioksidipäästöjä. (Lähde: www.saasyoda.fi)

 - Kulutuksen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä 25 prosenttia aiheutuu ruoan tuotannosta. (Lähde: www.saasyoda.fi)

Ja näin pelastat maailman (tai ainakin vähennät hävikkiä)

Ruokahävikkitutkimukseen osallistuneiden parhaat keinot vähentää hävikkiä: Syödä helposti pilaantuvat ruoat ensimmäisenä, tarkistaa ruoka-ainekaapit ennen kauppaan lähtöä ja pakastaa tähteeksi jääneet ruoat. (Lähde: Ruokahävikkitutkimus, 2013)

 ...sekä syöt kasvisruokaa ja jalostat senkin tähteet uudeksi ruokalajiksi!

Ja sieltä kuluttajaliitosta löytyy paljon lisää vinkkejä.



Tervetuloa Tiina lukemaan blogiani :)

Kukkakaalisalaattia ja haastetta

Tämä on ollut sellainen harvinaisen hyvä ruokapäivä! Rentoa ja mukavaa puuhailua keittiössä ilman pingotuksia ja tulokset ovat olleet maistuvaisia koko porukalle. Tätäkin ex tempore- salaattia Vekara veteli ihan intona ja niin me muutkin. On ikäänkuin coleslaw, mutta kukkakaalista.

Kukkakaali -coleslaw   3:lle

1 kukkakaali (500 g)
3/4 dl majoneesia ( X-tra kevyt on vege)
3/4 dl maustamatonta soijajugurttia
1 rkl sitruunamehua
1 pieni valkosipulin kynsi puristettuna
2 ml suolaa
1 ml mustapippurirouhetta 
(+ pikkunippu ruohosipulia antamaan väriä valkeuteen)

Pesin ja pilkoin kukkakaalin veitsen avulla pikku nuppusiksi. Viipaloin myös varren. Sekoitin loput ainekset ensin keskenään ja sitten kukkakaalien joukkoon. Siinäpä se! Paitsi, että sitä ruohosipulia voisi vaikka vähäsen ripsottaa päälle koristeeksi jos sattuu kasvimaalta löytymään.



Tällainen haaste putkahti Minna Ahvenaisen Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista .
Kiitoksia Minna!

 

Haasteen säännöt:
1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.  (kysymyksissä ei tarvitse rajoittua ruoka-aiheisiin, kuten tässä)
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.


Tässä siis vastaukseni Minnan keksimiin kysymyksiin:

1. The keittokirja keittiössäsi?
Minulla on vino pino vegekeittokirjoja ja leivontakirjoja, joita aina silloin tällöin selailen inspiraatiota etsiessäni. Oikeastaan kaikki raakaravinnon kirjat ovat niitä kaikkein eniten minua innostaneita eli Mea Salon, Erica Palmcrantzin ja nyt uusimpana Outi Rinteen kirja.
 
2. Mitä raaka-ainetta et ole kokeillut, mutta haluaisit?
Munakoisoa en ole koskaan itse kokkaillut.
 
3. Seuraava keittiöhärpäke, jonka meinaat hankkia?
Haluaisin sellaisen vihannessorvin (vai mikähän se nimi onkaan), jolla saa tehtyä esim. raakaspagettia kesäkurpitsasta. Se on vain aika iso ja arvokas laite, joten taidan tyytyä julienne-leikkuriin.
 
4. Inspiraation lähteesi kokatessa?
Blogit, kirjat ja lehdet. Mitä kaapeista/ulkoa/kasvimaalta sattuu löytymään.
 
5. Mikä on vaikeinta sinulle ruoanlaitossa/leivonnassa?
Aikaa ei saisi mennä kovin paljoa - pieni keittiö, jossa ei ole juuri työskentelytasoja - Vekaran välillä ihmeellisetkin ennakkoluulot - keittiöpuuhista aiheutuvat sotkut, niistä en selviä ;D
 
6. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Ihmeparannuin monituisista allergioistani ja raaka-aineiden laaja maailma avautui. Lisäksi olin pienen Vekaran kanssa kotona, joten oma kotoa käsin onnistuva harrastus oli tarpeen. Minussa asuu myös pieni maailmaparantaja, joten ehkäpä halusin myös omalla vaatimattomalla panoksellani edes hitusen edistää kasvisruuan suosiota, vaikkakaan tällaisia vakavampia asioita en niin kovasti haluakaan blogissani korostaa.
 
7. Miksi jatkat bloggaamista?
Tämä on edelleenkin mukava harrastus ja muilta bloggaajilta saa myös ihania ideoita. Homma on ihan imaissut mukaansa!
 
8. Mitkä asiat ruoassa tai ruoan laitossa ärsyttävät eniten?
ks. kohta 5
 
9. Mieli ravintolasi?
Intialainen (Oulussa New Bombay) sekä salaattibaarit, ei siis tarvitse olla mitään kovin luksushienoa ;D Vekaran kanssa tulee suosittua hänen suosikkejaan, kiinalaisia, ja ovathan ne kätevän nopeita kärsimättömille sekä ihan mitä tahansa ravintolaa, jossa on leikkinurkkaus.
 
10. Minne lähtisit pelkästään kulinaariselle matkalle?
Mihin tahansa, missä on ihania, tuoreita ja eksoottisia hedelmiä.
 
11. Jatkatko bloggaamista vielä 5 -vuoden jälkeen?
Saapa nähdä, en ole kauhean kauas tulevaisuuteen suunnittelevaa tyyppiä :) 


Ja minun kysymykseni:     (taisinpa lainata, Minna, jonkin sinunkin kysymyksistäsi)
1. Suosikkiruokasi/raaka-aineesi?
2. Inhokkiruokasi/raaka-aineesi?
3. Mistä keittiötarvikkeesta et luovu?
4. Keittiöturhake?
5. Arjen pikaruokavinkkisi?
6. Juhlatarjoilun bravuurisi?
7. Millaista keittiöfilosofiaa tai ruokaperiaatteita noudatat?
8. Suosikkiravintolasi?
9. Suosikkikahvilasi?
10. Kenen pöydän äärelle haluaisit päästä?
11. Mitä haluaisit oppia kokkaamaan?

Yritänpä laittaa tämän eteenpäin sellaisille, joita en ole aiemmin haastellut. Mukana on aivan uusiakin tuttavuuksia:
Ravinnon viemää
Mausteinen Manteli
Mämmi
Mint julep
Garam Masala
Life tastes good
Syötävän hyvä

Tarttukaa haasteeseen vain jos jaksatte ja viitsitte :)

Tunnustus ja haasteita

Poikkeuksellinen määrä näitä onkin tupsahtanut vaatimattomaan pikku blogiseeni!  Ja laiskuuteni vuoksi ovat päässeet jopa vähän ruuhkautumaan. Mielissäni ja ilahtunut olen silti jokaisesta tunnustuksesta ja haasteesta ollut, joten kiitokset teille kaikille, jotka blogiani olette näin huomioineet.

Liisalta Kissoja ja kasvisruokaa -blogista  lennähti tällainen:

I love your blog -tunnustuksen pelisäännöt:

1) Kopioi post it-lappu ja liitä se blogiisi.

2) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.

3) Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi, ja kerro siitä heille kommentilla.

4) Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

 

Lähetän tunnustuksen seuraaville:

Anni Minerva

Outi Rinne

Jael

Pipsa

Satu ja Kamomilla

kyllähän jotakin kuvitustakin tarvitaan, vaikkei tämä mihinkään mitenkään liitykään...

 Herneetkin rokkaa -blogista ja Outilta Keittiökameleontti -blogista sain saman hasteen, jonka säännöt ovat tällaiset:
Kiitetään haasteen antajaa, kerrotaan 8 satunnaista asiaa itsestä, jaetaan haaste eteenpäin kahdeksalle blogille.

Haastajien esimerkin mukaan satunnaiset asiani liittyvät jollakin tapaan syömiseen tai juomiseen:

1.  Banaani on meillä yksi niistä ruoka-aineksista, jota täytyy aina olla kotona
2. Tykkään suunnitella ja järjestää juhlien tarjoilua, mutta otan siitä samalla vähän stressiäkin. Ja komennan miehen hoitamaan siivoukset, kun itse olen niin työllistetty keittiön puolella ;)
3. Mehulinko on ainoa katumani keittiöhankinta. Ei sillä, etteikö sillä olisi käyttöä -ainakin kausittain- vaan siksi, että se on iso, ruma, kallis ja varsinkin siksi, että sen hankinnan jälkeen olen törmännyt useisiin halpoihin ja pieniin laitteisiin kirppiksillä. Suosittelenkin siis mehulingon hankintaa harkitseville tähyilemään ensin käytettyjä.
4. En tykkää yhtään shoppailusta...paitsi ruokashoppailusta.
5. Kaupungissa käymiseen liittyy aina ehdottomasti myös kahvilassa tai ravintolassa tai vaikka molemmissa  käynti. (maalainen kun pääsee kaupungin antimien ääreen niin itsehillintää ei löydy...)
6. Puutarhaharrastukseni painopiste on viime kesinä hieman siirtynyt perennojen keräilystä hyötyviljelyn puolelle.
7. Oman tuoreen sadon (etenkin mansikoiden) odotus on ollut jo monta kuukautta malttamatonta. Ei siis tietoakaan tässä hetkessä elämisestä...
8. Laiskiaisena yritän delegoida itujen kasvatuksen äidilleni. Vink vink.

8 asiaa -haaste lähtee seuraaville:

Lotta

Elma

Liisa

Pauliina

Nina

May-aa

Tany

Dina

Tämän urakoinnin jälkeen taitaa kuitenkin Anni Minervan 11 kysymystä -haaste jäädä nyt vastaamatta. Anteeksi Anni! Arvostan kuitenkin huomiointiasi.
En uskalla edes luvata tähän tulevaisuudessa palaavani, sillä nyt näppäimistöllä alkaa vuorostaan polttelemaan miehen 40v -synttäreistä tarinointi:

palataanpa tähän lähitulevaisuudessa...

Punajuurikeittoa sekä hyviä aikeita

Yhteishyvän Ruoka -liitteessä (marraskuu 2012) on mukavan näköinen sarja punajuurireseptejä. Sille tielle lähdin minäkin ja tämä keitto onkin lehden punajuurikeitosta sovellettu. Ostin timjamiakin ihan tätä varten.

Punajuurikeitto   5-6:lle

2 1/2 dl punaisia linssejä
2 isoa punajuurta (480 g)
2 sipulia
4 pienehköä perunaa (280 g)
vettä
2 rkl sitruunamehua
2 valkosipulin kynttä
1/4 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl kuivattua timjamia
1 tl suolaa (tai maun mukaan enemmänkin)
2 dl kaurakermaa
loraus kylmäpuristettua rypsiöljyä

Huuhtelin linssit ja laitoin kattilan pohjalle. Kuorin punajuuret, sipulit ja perunat, pilkoin ne ja kaadoin kattilaan. Lisäsin vettä niin, että kaikki peittyivät. Keittelin kypsäksi ja välillä sekoittaen, etteivät linssit tartu pohjaan. Otin kattilan pois liedeltä ja puristin valkosipulin kynnet joukkoon ja lisäsin muutkin mausteet. Sauvasekoitin tasaiseksi ja sekoitin joukkoon myös lorauksen öljyä ja suurimman osan kaurakermasta. Loput säästin annosten koristeluun, mutta eipä tuo oikein onnistunut kuten kuvasta näkyy.

Itse en ole niin sosekeittojen ystävä, mutta helppoja kokattavia kieltämättä ovat. Äitini ja Vekara ahmaisivat annoksensa kuitenkin hyvällä ruokahalulla, joten keitto päätyi tänne blogiinkin. Onneksi käytin timjamia maltillisemmin kuin alkuperäisessä reseptissä, sillä tälläkin määrällä se maistui ihan tarpeeksi. Tai sitten se ei vain ole ihan lempparimausteitani.


Sitten niihin hyviin aikeisiin. Sain haasteen Puolitiessä- ja Mietteitä matkan varrelta -blogeista. Kiitokset sinne! Tarkoituksena on kertoa 8 ruokaan liittyvää suunnitelmaansa.
 
Haasteen säännöt:
1. Kiitä haasteen antajaa.
2. Jaa haaste eteenpäin
3. Ilmoita näille haasteesta.
4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do-listasi.

Tässä tulevat aikomukseni: (ja heti rikon sääntöjä, sillä kohtia on vain kuusi. Olenpa sitten kunnolla heittiö ja jätän haasteen myös eteenpäin jakamatta.)

1. Aion käydä lähitulevaisuudessa läpi keittiöni ruokavarastot. Löytyykö sieltä jotakin yllätyksiä, vanhentuneita tuotteita tai vielä pelastettavissa, mutta vanhentumisvaarassa olevia. Kohta saankin uuden keittön kaapin, joten motivaatio on hyvä. Ehkäpä keittiökaaos hieman helpottaa, kun säilytystilaa on hitusen enemmän.

2. Haluan laajentaa maustevalikoimaani. Helposti tulee vain pyöriteltyä niitä samoja suosikkejaan, jotka minulla ovat valkosipuli, mustapippuri ja chili. Tämän aikomukseni pistinkin jo timjamin osalta käytäntöön.

3. Tavoitteenani on opetella käyttämään monipuolisemmin eri viljoja leivonnassa, sen iänikuisen valkoisen vehnäjauhon sijaan. Tätä olen jo aloittanutkin, mutta lisäkannustimena minulla on nyt saamani tuoreet kotimyllyllä jauhetut jauhot. Elikä uusia reseptejä tämän tiimoilta saattaa olla tulossa.

4. Liittyen tuohon jo mainitsemaani tulevaan uuteen keittiön kaappiin, aion hankkia jalallisen kakkutarjottimen. Tämä on ollut pitkäaikainen (ja harvinaisen materiaalinen) toiveeni, mutta törmännyt aina tilanpuutteeseen.

5. Alan kasvattamaan ahkerammin ituja. Tähän puuhaan olen tavallisesti patistanut äitiäni, vedoten olemattomaan keittiötilaamme.

6. Olen ottanut haasteekseni muokata ruokavaliotamme ilmastoystävällisempään suuntaan. Kasvistelu on tietenkin jo sellaisenaan ilmastoystävällisempää kuin lihansyönti, mutta pientä viilausta voinen minäkin vielä tehdä. Nyt loppui kotimaisten kasvihuonevihannesten (tomaatti, kurkku, paprika, tuoreyrtit ja salaatit) osto. Kyllä kirpaisee, varsinkin tomaattia tulee ikävä! Luomutomaattimurska taitaa silti mennä seulastani läpi. Peruskasviksemme olkoon nyt talviaikaan kotimaiset juurekset, kaali, sipuli. (Varaan oikeuden poikkeuksiin esim. vierata kestitessä tai jos Vekaran monipuolinen ruokinta uhkaa kärsiä.)

Tämä ilmastoystävällinen ruokailu on itseasiassa aika vaikea juttu. Aina lähiruoka ei ole lainkaan se paras vaihtoehto, vaan esim. juurikin suomalaisten kasvihuoneiden lämmittäminen talviaikaan aiheuttaa paljon kasvihuonekaasuja ja toisaalta kaukaakin (laivalla) rahdatut kasviproteiininlähteet tuottavat murto-osan päästöjä lihantuotantoon verrattuna.
Huom! Kesäaikaan nuo nyt mainitsemani pahikset eli kasvihuonevihannekset ovat ok,  etten vain vie mainettansa kokonaan ;) Riisi on myös näitä kasvispuolen pahiksia, sitä en aiokaan enää jatkossa ostaa.

No mutta.. tässä pientä listausta ruoka-aineiden tuotannon aiheuttamista kasvihuonekaasuista:
Arviot eri ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista

Ruoka-aine	Ilmastovaikutus kg CO2-ekv/kg
Naudanliha	15
Juusto	13
Sika	5
Broileri	4
Tomaatti, kurkku (kasvihuone talvella)	5
Riisi	5
Kasviöljy	3
Kananmuna	2,5
Kala	1,5
Ruisleipä	1,3
Sokeri	1,1
Kuiva papu	0,7
Marjat, vihannekset, peruna	0,2

lähde www.ilmasto-opas.fi

Ja tässä kiinnostuneille vielä pari linkkiä aiheesta.


Olisi kauhean mukavaa jos joku muukin innostuisi ja innostaisi edelleen ja jakaisi tietoa, vinkkejä ja reseptejä ilmastoystävällisen ravinnon (toki muunkin elämän) tiimoilta. Itsekin tunnen tarvitsevani hieman tsemppausta ja monipuolisesti erilaisia reseptejä, jotta mielenkiinto aiheesta ei herpaantuisi. Ja jos joku löytää pitemmän ja kaiken kattavan listan ruoka-aineiden ilmastovaikutuksista, otan mielelläni linkki-vinkin vastaan.

Huih! Tämä meni nyt vähän vakavaksi, vastoin blogini linjausta. Mutta tuli tuo haaste justiin tähän saumaan, kun näitä juttuja mietiskelin.
Toivotan mukavaa ja juurevaa talvea kaikille!  Ollaanhan ilmastoystäviä :D

Blogi reality: arkinen maanantai

Moni bloggaaja on jo osallistunut Liemessä -blogin Jennin Reality -haasteeseen.
Tarkoituksena on kertoa omasta arkipäivästään totuudenmukaisesti, ilman kaunisteluja ja stailauksia. Olen noita juttuja lukenut mielenkiinnolla, mutta ajattelin olevani liian laiska toteuttamaan haastetta itse. Lisäksi arjensietoni on hiukkasen kehno, yritän aina hieman pyristellä ja kehittää kohtuullisen tiheään jotakin piristystä. Muuten muutun äksyksi ;D
No, sitten alkoi omatuntoni kolkutella. Jos kerran olen tykännyt muiden realitystä niin onhan vain kohtuullista ja vastavuoroista paljastaa omakin arkinen totuuteni. Tässä se totuus nyt sitten tulee. Arkisista päivisistä arkisin: maanantai.

epäidyllinen aamupala tietokoneen äärellä

Vekara riivasi minua koko yön, joten huonosti nukutun yön jäljiltä olin hiukkasen nuutunut. Aamupalaksi otin vain ruisleipäpalan ja kahvia, appelsiinimehua sentään raikastukseksi. Ja kyllä, jos tarkkaan katsotte leivälläni on juustoa! (ja minulla on huono omatunto) Pillerit ovat B12- ja D-vitamiinia sekä xylitolipastilli. En tiedä, mitä Vekara on aamupalakseen syönyt, sillä mies on ruokkinut hänet ennen töihin lähtöään.
Vekara tapittaa pikkukakkosta ja minä kurkkaan niin sähköpostit, facebookin kuin bloginkin.

Sitten suihkuun, kun Vekara vielä viihtyy ohjelmansa äärellä. Sitten alan valmistelemaan seuraavan kurssini materiaalia. Vekara siirtyy omiin leikkeihinsä ja vaikuttaa viihtyvän itsekseen. Edistyn ihan mukavasti ja saan muutaman sivun monistenipusta valmiiksikin.

Onkin jo aika tarttua uskollisen sauvasekoittimeni varteen.

Vekara pistelee kahden lusikan taktiikalla.

Varhaiseksi lounaaksi suristelen tattari-manteli-banaani-puolukka-vanilja -raakapuuron ja molemmat lusikoimme lautaset tyhjiksi hyvällä ruokahalulla.

Sitten seuraa sarja hurjia autoleikkejä. Paitsi, että tylsä äiti karkaa taas kurssisuunnitelmien äärelle.

Laitan Vekaran päiväunille ja päätän myös itse nukahtaa. Se onkin helpompi päättää kuin toteuttaa. Olen kauhean huono saamaan unen päästä kiinni, varsinkin päivällä.
Päiväunien jälkeen on taas ruuan vuoro.

Ja koska käytin päikkäriajan itsekin sängyssä, joudun raapaisemaan pikaruuan kokoon jääkaapista löytyvistä aineksista: paistettua savutofua, porkkanaraastetta ja ituja, loraus öljyä ja suolaa sekä pippuria päälle.

Rouskutellessa katselen ikkunasta tällaisia huurteisia näkymiä:

Jälkkäriksi on vielä pari viimeistä maapähkinäpalleroa. Nämä olivat sellaisia luksusversioita, joissa oli myös suklaarouhetta mukana, nams.

Taas yritän valmistella tulevaa kurssia, mutta siitä ei meinaa tulla oikein mitään. Alamme Vekaran kanssa yhdessä tyhjentää tiskikonetta. Minä hoitelen astiat ja hän aterimet. Samalla Vekara laulelee kukista ja kukkakimpuista, joita poimii äitille ja sommittelee aterimista pikku kimppuja. Aika rattoisaa :)

Alamme tehdä lähtöä Vekaran kaverin luo ja pakkaan viemisiksi tekemiäni raakaanamuja.

banaani-laku-remmit ja omena-vadelma-rullat

Istumme kyläpaikassa ensin hiekkalaatikolla ja sitten kahvipöydässä. Tuomisieni lisäksi herkutellaan kahvin kanssa pullaa ja puolukkapiirakkaa. Lapsukaiset myös hieman riehuvat, mikä tosin sujuu ihan helposti ja luonnostaan meidän jälkeläiseltämme. Ei haittaa!
Kiitos Sanna kestityksestä sekä hiekkalaatikko- ja juttutuokioista!

Kotiin tullessamme mieskin on palannut töistä ja alkaa leikkimään Vekaran kanssa. Itse taisin ihan rehellisesti laiskotella, ehkäpä lehden äärellä. Vekara ruokitaan hyvissä ajoin ja pannaan nukkumaan. Me aikuiset teemme hieman herkumman, mutta helpon iltapalan itsellemme:

viiniä kera oliivien, manteleiden, omenan ja hapankorpun

Pian se Vekara kuitenkin taas kutsuu yläkerrasta ja unikaveriksi on mentävä!

Tästä maanantaista muodostui näköjään aika tavallinen päivä, millaisia meillä vietetään silloin, kun en käy töissä. Homma pyörii ruokintojen ympärillä ja päivä sisältää niin kotona nyhertämistä kuin sosiaalista kanssakäymistäkin. Ruuanlaitto vain jäi harvinaisen minimaaliseksi, eikä vanhinta sukupolveamme eli äitiäni näkynyt.


Oikein lämpimästi tervetuloa uudet lukijat Heiri, Mausteinen Manteli, Merru, Hiidenuhma. Pitkästä aikaa olen päässyt näkemään, keitä teitä lukijoita siellä on :)

Terveyskeksit ja 11 kysymystä

Terveellisten leivonnaisten kehittelyni jatkuu vain. Tällä kertaa tein viljattomia ja sokerittomia keksejä, ilman munia ja maitoa tietenkin myös. Koostumukseltansa nämä jäivät aika pehmeiksi, mutta menivät Pienelle ja Pienen vielä pienemmälle kaverille ihan täysillä läpi "oikeina" kekseinä. Ja kyllä näitä itsekin tulin muutaman maistelleeksi teekupposen kanssa.

Viljattomat ja sokerittomat keksit   19 kpl

1 banaani
1 dl rusinoita (taatelit saattaisivat maultaan olla parempia tähän)
2/3 ml steviajauhetta
1 dl tattarijauhoa
1 dl mantelijauhoa
2 rkl kaakaojauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta
1/2 tl leivinjauhetta
3 rkl oliiviöljyä
ripaus ruususuolaa
Hienonsin rusinat banaanin kanssa sauvasekoittimella. Sekoitin loput aineet mukaan. Pudottelin kahden lusikan avulla nokareita leivinpaperin päälle ja muotoilin kastellulla lusikalla keksin mallisiksi. Paistoin 175 asteessa 15 minuuttia.


Sain Anni Minervalta taannoin 11 kysymystä vastattavaksi. Hänen kysymyksensä ja minun vastaukseni ovat täällä. Asiaan kuului laatia omat 11 kysymystään ja välittää ne edelleen 11 bloggaajalle. Tässä tulevat minun kysymykseni:

11 kysymystä

1. Mikä sai sinut tänään iloiseksi?
2. Mitä olisit jos voisit olla mitä tahansa?
3. Mitä teet (kesä)lomalla?
4. Paras ekotekosi/ -vinkkisi?
5. Mikä on ruokabravuurisi?
6. Mitä tarjoat yllätysvieraille?
7. Tunnetko itsesi aikuiseksi?
8. Mikä on itsellesi läheisin taiteenlaji?
9. Mitä jääkaapista/ kuiva-ainekaapista täytyy aina löytyä?
10. Viimeisin näkemäsi elokuva?
11. Viimeisin lukemasi kirja?

Nämä kysymykset menevät Tanylle, Ninalle
Nonnikselle, May-aa/Maijalle,

Fairly Frivolous:lle  ja Kaisulle
ja vielä Eámanë Ringëril:lle
Älkääkä ottako tästä paineita! Vastatkaa vain jos haluatte/ innostutte/ ehditte/ viitsitte :)

Nokkoset lasissa + haaste

Ihanaa! Pohjoisemmassakin alkaa vihertää. Helposti tunnistettavia syötäviä villivihreitä ovat esimerkiksi horsma, voikukka, poimulehti ja koivun lehdet. Ei muuta kuin rouskuttamaan!
Ja tosi viherpiipertäjähän syö rikkaruohonsa myrkyttämisen sijaan ;)

Mutta nyt lasissa on nokkosta:

Nokkospirtelö   lasillinen kolmelle

1 appelsiinin puristettu mehu
3 banaania
200 g kohmeisia mansikoita
kunnon kourallinen nuoria nokkosia
1/2 tl vaniljaa
Surrur.

Ja sitten haasteeseen:
Minut on haastanut Anni Minerva, kiitokset hänelle.
Homma on kopioituna tällainen: Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their "tagger" and post it on their blog. Then, choose 11 new people to tag and link them in your post. Create 11 new questions for the people you tag to answer. Do not tag back to the person who has already tagged you.
Ja nyt yritän vastata Anni Minervan kysymyksiin.

1. Mukavin lapsuusmuisto?
öö..siitä on niin kauan...En ole yhtään sitä tyyppiä, että jäisin menneeseen makaamaan. Siksipä lähimenneisyyskin alkaa suht nopeasti hämärtyä mielestä. No, jospa vaikka ne pitkät, huolettomat kesät ja äidin paistamat kooorkeat lättypinot.

2. Uskotko yliluonnolliseen (pitäen sisällään minkä tahansa uskontojen jumalat)?
Olen ihan pakana! Monenlainen kiinnostaa ja kauhean mielelläni haluan uskoa kaikenlaista, arkitodellisuus ei aivan tunnu riittävältä.  Mutta samaan aikaa olen oikein (tylsän) loogisen järkeväkin.

3. Mainitse kolme hyvää ja huonoa piirrettä itsessäsi? 
Olen reilu, rehellinen ja tulen kaikkien kanssa toimeen. Valitettavasti olen myös (etupäässä kotioloissa) äkäpussi, joissakin asioissa arkajalka sekä helposti kyllästyvä ja taas uuteen suuntaava.

4. Lempikirjasi?
Entisenä hurjana lukutoukkana olen lukenut paljon, mutta Pienen saatuani en jotenkin enää osaa keskittyä. Tiettyä lempikirjaa en osaa mainita, mutta tykkään mahdollisimman mielikuvituksellisista kirjoista ja tosiasioihin pohjautuvia esim. elämäkertoja en edes halua lukea.  Tiivistetysti siis voisi sanoa, että kirjamakuni on ikävuosiani lapsellisempi ;)  Paitsi, että tykkään kyllä tietokirjoista liittyen esim. puutarhaan, kädentaitoihin tai ruokaan..

5. Mistä olet ylpeä?
Lappilaiseen vaatimattomuuteen ei oikein sovi kehuskella itseänsä. Pääsen helpolla jos vastaan, että Pieni on paras!

6. Mitä mieltä olet homoparien adoptio-oikeudesta?
Pitäisi olla samalla viivalla heteroparien kanssa.

7. Mistä haaveilet?
Paljosta. Nyt en vain osaa päättää, mitä ryhtyisin toteuttamaan. Haaveilen jälleen opiskelusta tai yrittäjyydestä, seuraavan tien löytämisestä... Puutarhani kukoistuksesta, kasvimaan sadosta näitä helpompia asioita mainitakseni.

8. Onko sinulla erikoisia tapoja ja mitä ne ovat?
Miehen mielestä olen neuroottisen tarkka leivän voitelussa. Itse en voi ymmärtää, miten hän saa leipänsä kurkusta alas, kun siinä on vain keskelle vähän sipaistu levitettä.

9. Miten hemmottelet itseäsi?
suklaalla

10. Miksi suosit/et suosi luomutuotteita?
Ehdottomasti suosin! Parasta laatua Pienelle ja itsekkin olen sen arvoinen. Haluan välttyä torjunta-aineilta sekä ympäristön vuoksi.

11. Mitä syöt, jos nälkä on karmaiseva, mutta aikaa ja aineksia ruuanlaittoon vain vähän?
suklaata


Palataanpa niihin omiin kysymyksiini ja haastamisiin myöhemmin, jahka saan aikaiseksi ja keksin jotain.  Ilmoittautukaahan ihmiset, jotka haluaisitte tähän osallistua, niin tiedän haastaa juuri oikeita henkilöitä.

Tunnustus

Olen aivan häkellyksissäni vastaanottanut peräti kaksi tunnustusta Inkiväärihillo-  ja Juttuja-blogeista. Kiitokset! Asiaan kuuluu kertoa 7 faktaa itsestänsä ja laittaa tunnustus eteenpäin 5 suosikkiblogilleen, joilla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa.

Hieman kyllä epäilyttää kiinnostaako ketään vaatimattoman blogini melko anonyymi kirjoittaja, mutta tässäpä jotakin minusta:
1. Minulla on enää kaksi kissaa. Vaikka asumme maalla, kissat eivät pääse vapaasti vaeltamaan. Joskus joku hurjapää hiiri saattaa eksyä narun nokassa ulkoilevien kissojen ulottuville. Silloin kiirehdin pelastamaan hiirulaisen.
2. Keräilen perennoja. Varsinkin eri akileija-lajikkeet ja kurjenpolvet ovat suosikkejani.
3. Minulla on kolme tutkintoa, mutta myös kolme aloitettua ja keskeytettyä opiskelua.
4. Olen entinen mahdoton lukutoukka. Nykyisin kulutan enimmäkseen tietokirjallisuutta, siitä etupäässä ruoka- ja puutarhakirjoja sekä -lehtiä.
5. Tällä hetkellä olen Pienen kanssa kotosalla, mutta tulen tänä vuonna tekemään vielä kahta eri työtä.
6. Syön joka päivä suklaata. Tai tulee kriisi ;)
7. Minulla ei ole ollenkaan kahvinkeitintä. Käytän pikakahvia. Minusta se maistuu hyvältä!

On vaikeaa nimetä suosikkiblogeja, koska tykkään niin monesta. Rajoitinkin valintani omaan blogilistaani ja niihin blogeihin, jotka päivittyvät melko ahkerasti ja siltikin moni suosikeistani jää nyt mainitsematta. 

Tunnustus lähtee siis seuraaville:

Nämä blogit ovat innoittaneet minua siirtymään raaempaan ravintoon erittäin monipuolisine je kekseliäine ohjeineen: Appelsiineja ja hunajaa ja Keittiökameleontti
Puolitiessä -blogissa on myös paljon raakaohjeita ja olen Anni Minervan herkullista raakakakkua päässyt maistamaankin.
Herkku ja koukku -blogissa on mahtava porukkameininki
Onneksi -blogin Tiian olen huomannut tai kuvitellut jakavan samantyyppisen ruokamaun sekä jalatmaassa hippeilyn kuin minäkin. Blogissa on reseptien lisäksi myös paljon asiaa.

Lukijamääriä en voinut tarkistaa, kun niitä ei ole nyt näkyvissä. Jotain vikaa näyttäisi olevan bloggerilla.
Yllättävän vaikeaa ja työlästä olikin tämä tunnustaminen. En siis mitenkään velvoita teitä tähän, kerronpahan vain, että tykkään blogeistanne :)