Tonttu 1v: vesimelonikakkua ja kissamuffareita

Tonttu täytti 1 vuotta!
Näitä synttäreitä olen hartaudella odottanut. Odottelu alkoi 6.11.2013. Silloin nimittäin näin tämän blogikirjoituksen ja törmäsin ensimmäistä kertaa vesimeloni/hedelmä-kakun ideaan. Hedelmistä koottu kakkuhan sopii täydellisesti 1 -vuotiaan sormiruokailijan synttärikakuksi. Tällainen omasta versiostani tuli:

Kakku koostuu vesimelonista, hunajamelonista, ananaksesta. Kerrosten läpi pistin puisen varrastikun tueksi. Koristeena on vadelmia, viinirypäleitä, kiiviä ja mintun lehtiä. Rypäleen puolikkaat ja kiivin palat pysyvät paikoillaan spagetin pätkän avulla.

Muitten hedelmäkakkuja voi vilkuilla vaikkapa täällä.

Meidän suvussa on tapana juhlia ISOSTI. Kymmenille vieraille ei ole mahdollista näperrellä tarjottavien kanssa, joten tarjoilu tuppaa olemaan melkoista sarjatuotantoa. Näiden ekojen synttäreiden kohdalla poikkean perinteestä, ja juhlat olivat nyt pienet. Pääsin siis vähäsen askartelemaan lapsellisempia juttuja. Ihanaa! Vekara oli tietenkin menossa mukana silmävastaavana.

Kissamuffarit on leivottu kuten täällä. Levitin kuorrutteen muffareiden päälle ja pursotin korvat. Silmät ovat marsipaania, suut/nenät suklaata.

Hymykeksit on tehty tällä ohjeella.

Koska kakun teosta jäi jäljelle runsaasti hedelmiä, tein jämistä vartaita.

Juhlat vietettiin tuttuun tapaan vanhalla (äitini asuttamalla) työväentalolla. Ei siksi, etteivät ne muutamat lapsivieraat olisi mahtuneet meilläkin leikkimään, vaan siksi, että epäonnekkaasti ennen juhlia meillä sattui vesivahinko ja jouduimme evakkoon. Lapset kyllä osaavat ottaa isosta tilasta ilon irti. Tonttukin salissa kipittelee kerä örinä-äänitehosteiden ja pallopelit näyttävät hänellekin, kuten isosiskollekin, olevan mieleisiä.
Aika vauhdikas tyyppi tämä pienimmäinenkin meillä.

Apinan eväät ja tarinaa Tontun ruokailusta

Kerran jo meinasin, että vauvanruokajuttuja on tässä blogissa jo riittävästi.  Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että siellä lukijoissa sittenkin on henkilöitä, joita tämä aihe kiinnostaa ja on ajankohtainen. Eli kerta (ainakin) kiellon päälle :D

Sitä paitsi nämä 'apinan eväät' nyt vain ovat niin ihana idea vauvallekin sopivasta leivonnaisesta, jota on mukava levittää muillekin. Idea ei suinkaan ole omani, vaan sormiruokailijoiden facebook -ryhmässä on näille summittainen resepti. Tarkkana tyttönä (tätinä?) minun täytyi kehittää niille kuitenkin tarkempi (ehkä myös hivenen herkumpi) resepti, sillä välillä tuli niin huonoja ja kuivia kikkareita, etteivät kelvanneet edes Tontulle. Tällä reseptillä onnistuu varmemmin. Ja maistuu myös isommille iltateen seurana.

Apinan eväät   koko pellillinen, n. 23 kpl

3 kunnolla kypsää banaania  (1 banaani on reilut 100 g, tällä kertaa painoivat yht. 340 g)
3 dl kaurahiutaleita
4 rkl oliiviöljyä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta
(1/2-1 tl ceylonkanelia)

Kaikki vain sauvasekoittimella sekaisin niin, että kaurahiutaleet menevät pieneksi muruksi. Taikinan kannattaa antaa jääkaapissa odotella hetken, niin jämäköityy helpommin muovailtavaksi. Minä otan taikinasta isoja ruokalusikallisia ja kumoan leivinpaperoidun uuninpellin päälle vieriviereen pötkylän malliin. Paistan 200 asteessa n. 14 minuuttia.
Itse tykkään ihan vain vaniljalla maustetuista, mutta kanelillekin löytyy kannattajansa.

Pakastelen näitä pötkylöitä, niin sieltä on helppo ottaa pari sulamaan esim. iltapalaa varten tai vauvavieraille tarjottavaksi.

Tonttu nauttii apinan evästä iltapalaksi

Vekarakin halusi näyttää, että hänkin osaa ;)

Jos vauvan sormiruokailu kiinnostaa, niin täältä voi lukea Tontun ruokailun vähän kehnoista alkuvaiheista. Jos aihe on ajankohtainen (tai vauvasi kenties syö huonosti soseita) kannattaa liittyä myös siihen sormiruokailijoiden facebook -ryhmään. Sieltä saa hyviä vinkkejä ja rohkaisua. Siellä on myös ah, aina niin kinkkisiä ja mielenkiintoisia rasva/proteiini/hiilihydraatti -keskusteluja ;)

Ilouutinen! Kaikkien hankalienkin vaiheiden jälkeen nyt 9 1/2 kk ikäinen Tonttu sormiruokailee hienosti. Tukehtumisen pelko minullakin on jo hellittänyt. Enää harvoin viitsin edes puuroja hänelle keitellä, koska se syöttämällä syöminen ei aina Tonttua innosta. Toki seuraava askel olisi omat lusikka/haarukka -harjoitukset, mutta en nyt sitä ole vielä saanut aikaiseksi, kun tämä sormiruokailu on niin kätevää.

Tonttu syö yleensä samaa ruokaa kuin muutkin. Otan vain hänen annoksensa syrjään ennen suolan lisäämistä. Lisäksi pakastimessa on hänelle tehtyjä pihvejä ja kypsennettyjä vihanneksia, joita annan Tontulle silloin, kun ruuaksi on jotain ihan sopimatonta.

Tämän hetken suosikkeja ovat parsa- ja kukkakaalit, tomaatti ja kurkku (josta annan vain pehmeää keskustaa, vaikka sormiruokailijoiden äidit vakuuttavatkin, että voi antaa kovaakin osaa), vesimeloni, banaani ja savutofu. Ja ne kaupan tuubismoothiet! Oi, miten ne kaupassa osaavatkin tehdä niin maistuvia, että voittavat kotitekoisetkin ;)

Palsternakka tutuksi

Näin talvella (tai siis keväthän nyt on kun kaikki öttiäisetkin on jo liikkeellä...eikä täällä luntakaan ole, paitsi naapurilla ihan vähäsen) tuntuu, että samat kasvikset pyörivät lautasella päivästä toiseen. Ei puhettakaan siitä ihanasta monipuolisuudesta, joka satoaikaan vallitsee. Niitä samoja vihanneksia vain yritän erilailla laitella, ettei ihan kyllästymään kerkiä. Mutta nyt!! Törmäsin ensimmäistä kertaa palsternakkaan ja ihan luomuiseen sellaiseen. Olihan sitä ostettava ja kokeiltava!

Päätin valmistaa palsternakat aivan yksinkertaisesti paahtamalla, vain pippurilla ja suolalla maustettuna, etten peittäisi sen ominaismakua ensimaistelulla. Enkä sittenkään malttanut olla lisäämättä sitä iänikuista porkkanaa joukkoon. Olisihan tuo muuten ollut aika kalvakan vaaleaa ja haaleaa. Elämäni (ja ruokani) kaipaa väriä!

Tässä kuvassa nuo mittasuhteet on vähän hukassa. Tuo haarukka on oikeasti sellainen oikein iso tarjoiluhaarukka eikä mikään pikkuinen leivoshaarukka.

Paahdetut palsternakat  (kera parin porkkanan)

1 kg palsternakkaa
kaksi porkkanaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/3 - 1/2 tl mustapippurirouhetta
1 tl suolaa

Kuorin juurekset ja leikkasin sormenpaksuisiksi suikaleiksi. Sekoitin loput ainekset juureksiin isossa kulhossa ja kumosin sekä levittelin leivinpaperoidulle pellille. Paistelin 200 asteessa kunnes olivat kypsiä. Tähän taisi mennä noin 40 minuuttia.



Palsternakkani olivat aivan jättikokoisia. Kuin isoja, vaaleita ja pullukoita, vähän ryhmyisiä porkkanoita. Ovatko nämä yleensäkin näin valtavia, vai johtuukohan suotuisasta kasvukaudesta? Kaksi yksilöä painoi reilun kilon!

tulitikkuaski mittasuhteuttamassa jättiläisiä

Ja se maku?  Vähän varovasti aloittelin, kun näistä tuli jotenkin sellerimäinen vaikutelma. Eipä vainkaan, maku oli oikeasti aika lähellä porkkanaa. Hivenen voimallisempi ja aromikkaampi, makeutta ehkä hitusen vähemmän. Maistui minulle. Ostanen toistekin jos tilaisuus tulee.


ps. Tämäkin ruoka sopii vauvan syötäväksi. Otin ennen suolausta osan erilleen Tonttua varten.


Olet tervetullut lukijaksi Eliisa :)

Kukkakaali-linssi-currya vauvalle ja vanhemmille

Tontun ollessa vajaan 8 kk ikäinen, syöpöttelimme koko porukan voimin currya! Kauhean tyytyväinen olen siihen, että uskaltauduimme Tontun kanssa sormiruokailun pariin. Nyt meillä on vauva, joka syö ihan itte. Alun kangertelun jälkeen on hänen ruokailutekniikkansa kehittynyt huimasti ja ruoka maistuu ainakin välillä.
Tämä lempeän maukas curry sai erittäin hyvän vastaanoton (tarkoittaen, ettei sitä heitelty edes lainkaan lattialle).

Kukkakaali-linssi -curry  

1 1/2 dl punaisia linssejä
3 dl vettä
1 kukkakaali (n. 500 g)
1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
500 g tomaattimurskaa

1/2 tl kurkumaa
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl korianterijauhetta
1/2 tl jeeraa
1/4 tl mustapippurirouhetta
kunnon lorautus öljyä

+ 1 tl suolaa

Keitin linssit 3 dl:ssa vettä muhennokseksi. Poistin kukakaalista suojuslehdet ja kiehautin kypsäksi, pilkoin reiluiksi kukintopaloiksi.
Kuorin sipulit, suikaloin sipulin ja murskasin valkosipulit.
Lorotin öljyä kattilan pohjalle, ja kuullotin sipuleita hetken mausteiden kanssa. Lisäsin tomaattimurskan ja hauduttelin kunnes sipulit kypsyivät. Sekoitin mukaan linssimuhennoksen ja kukkakaalit.
Erotin vauvan annoksen ja maustoin isojen ruuan vielä suolalla.

Tarjoilin curryn tumman basmatiriisin kera.

Kokeilin antaa vauvalle kukkakaalia ihan sellaisenaan keitettynä sekä kastikkeen seasta noukittuna. Näytti siltä, että kastikkeellinen maistui hänelle paremmin vaikka molemmat tulivatkin syödyiksi. Sekoitin kastiketta hieman riisiin, jotta se ei ollut niin irtonaista ja yllätyin, että Tonttu osasi ja pystyi sitä syömään.

Nyt alkaisi näyttää siltä, että meidän pienimmäinen pystyy syömään aikalailla samoja ruokia kuin loputkin porukasta. Ainakin hieman sovellettuna ja huomioiden vauvojen ruokarajoitteet. Siksipä tämä vauvalle ja vanhemmille -sarja alkaa hieman menettää merkitystään (nyt jo ihme ja kumma!). Saattaa olla, että sarja siis päättyy, jollei lukijoista jollakin ole erityistä intressiä asiaan. Jotain kokoavaa juttua saattaisi silti olla tulossa tai sitten mennään ihan entisellä painolla. Kiikun kaakun keikun tässä...

Kesäkeittoa ympäri vuoden -vauvalle ja vanhemmille

Kesäkeitto pääsi viime kesänä Vekaran suosikkilistalle. Niinpä meillä on keitelty kesäkeittomaisia keitoksia talvisaikaankin. Maistuvat näemmä vuoden ympäri. Tässäpä keltainen tofua sisältävä versio ja se vauvaversiokin.

Kurkkaa täältä lähestyvän kesän kunniaksi pari tuunattua kesäkeittoa.

Isojen keitto.

Keltainen (kesä)keitto    4-5:lle

4 perunaa
1 sipuli
1 tosi iso porkkana
12 dl vettä
1 tl kurkumaa
1/4 tl mustapippurirouhetta

1 pkt maustamatonta tofua
3 valkosipulin kynttä
1 parsakaali (n. 300 g)
1 pss pakasteherneitä
1 tl kuivattua tilliä
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 tlk kasvikermaa (käytin Nordicin sipuli -kermaa)
1 1/2 tl suolaa

Kuorin perunat, sipulit ja porkkanan sekä pilkoin ne. Pinsettiotteetonta vauvaa varten leikkasin porkkanasta pitkät pätkät ja perunasta ison lohkon, jonka sitten kypsänä pilkoin muutamaksi pienemmäksi lohkoksi. Laitoin kattilaan kiehumaan kurkuman ja pippuri kanssa kypsäksi.
Sillä aikaa kuutioin tofun ja pilkoin parsakaalin. Osan tofusta jätin isommaksi kimpaleeksi ja osan parsakaalista isommiksi varrellisiksi kukinnoiksi vauvaa varten. Vauvan parsakaalit laitoin kattilaan aikaisemmin, jotta saavat keittyä pehmeäksi. Loput parsakaalit lisäsin myöhemmin, jotta jäivät napakammiksi. Mukaan myös murskatut valkosipulit heitin.Kiehautin vielä muutaman minuutin.
Valmiiseen keittoon lisäsin tillin, sitruunanmehun ja öljyn. Tässä vaiheessa "kalastelin" Tontun perunan, porkkanat, parsakaalit ja tofukimpaleen erilleen ja leikkelin jäähdytyksen jälkeen pikku kätöseen sopivaksi.
Sitten lisäsin vielä herneet, kerman ja suolan.

Vauvan keitto tarjoillaan ilman lientä (ja ruipeloille öljyä vähän kastikkeeksi). Kun pinsettiote kehittyy kunnolla ei ruuan muodollakaan ole enää niin väliä. Sitä odotellessa tällaisia pitkänomaisia on helpompi kätösissä pidellä.

Tervetuloa lukijaksi Jossukka :)

Porkkanaiset tofupihvit - vauvalle ja vanhemmille

Tonttu on ohittanut 7 kuukauden iän ja kasviproteiinien maistelu on aloitettu. Punaiset linssit ja tofu ovat ensimmäisten joukossa meidän tapauksessamme, toki Tontun suosikki kaurapuuro ja quinoakin proteiinia sisältävät. Olen jo useasti yrittänyt kehittää vauvallekin sopivaa pyöryköiden tai pihvien ohjetta, mutta koostumus eikä makukaan ole tätä ennen osunut kohdalleen. Luottopihviainekseni kikhernejauho ei nimittäin ole vielä vauvan ruokalistalla. Sen avulla osaan homman, mutta nyt piti kehittää muita keinoja.

Jee, nämä pihvit maistuivat kaikille! Maustaminen on hillittyä, sillä tämä oli samalla Tonttumme siirtymä mausteiden maailmaan.

Isoilla pihviensä seurana parsakaalia ja äitini tekemää pinaatti-peruna-hässäkkää (joka on rumaa, mutta yllättävän makoisaa).

VauvaTontun pihviannokseen kuului perunaa ja parsakaalta.

PorkkanaTofu-pihvit  2-3:lle isolle ja kahdelle pienelle

1 iiiso porkkana (reilut 140 g)
300 g paketti pehmeää tofua
1 iso valkosipulin kynsi
1 dl täysjyväriisijauhoja
1 rkl perunajauhoja
1 ml kurkumaa
1 ml mustapippurirouhetta
1 ml kuivattua, murskattua tilliä
2 ml leivinjauhetta
1 rkl vettä

+ 1/2 tl suolaa
+ 2 rkl ravintohiivahiutaleita

öljyä paistamiseen

Kuorin ja raastoin porkkanan hienoksi. Sauvasekoitin kaikki ainekset sekaisin suolaan asti. Ja lisäsin tuon äsken raastetun porkkanan lusikalla sekoittaen. Paistoin runsaassa öljyssä pannullisen pikkuriikkisiä pihvejä Tontulle.
Lisäsin taikinaan suolan ja hiivahiutaleet ja paistoin pihvit isoille. Tiputin pannulle lusikalla taikinaa ja levittelin melkein lettumaisen litteäksi. Paistoin kunnes taikina alkoi pinnalta hyytyä. Käänsin ja paistoin toisenkin puolen rapsakaksi.

Tältä näytti Tontun pöytä ruokailun jäljiltä. Lattialla oli vielä enemmän rippeitä, mutta ainakin pihvit ja parsakaalit päätyivät osittain suuhunkin. Tämä on siis suorastaan menestystarina!

Lohkoperunoita vauvalle ja vanhemmille

Rehellinen perusruoka on välillä ihanaa. Sitä meillä edustavat nämä lohkoperunat, jotka ovatkin mielestäni parasta mitä perunasta voi tehdä. Tai ainakin parasta mitä itse niistä teen. (No, on ne kesän uudetperunasalaatitkin aika hyviä.)

Isommat syöjät saivat tällä kertaa lohkoperunoidensa seuraksi porkkanaraastetta ja eilispäivän linssikeiton jämät kastikkeeksi.

Lohkoperunat   n. 5 annosta

1 kg perunoita
3 rkl öljyä
n. 1 tl (ruusu)suolaa
4 valkosipulin kynttä puristettuna
1 tl savupaprikajauhetta
1/4 tl  mustapippurirouhetta (tai vähän enemmänkin)
hippunen chilijauhetta

Pesin perunat ja leikkasin lohkoiksi. Laitoin lohkot kulhoon ja sekoitin öljyn niihin. Otin muutaman lohkon erilleen Tonttua varten ja sekoitin mausteet joukkoon. Paistelin 200 asteessa puolisen tuntia. Perunoiden kärjet saavat alkaa vähän tummentumaan, siitä tietää niiden olevan valmiita.

Tomaattipohjaiset kastikkeet sopivat erinomaisesti lohkoperunoiden kanssa, usein meillä kastikkeen seasta löytyy joko papuja tai savutofua.
Tähän kun lisätään vielä coleslaw tai kukkakaalisalaatti, niin sitten onkin kyse yhdestä Vekaran suosikkiruokakokonaisuudesta. Ketsuppi kuuluu myös asiaan!
 

Tontun annos

Perunoissa on nahkea kuori, jota otin vähän kärjestä pois, jotta Tonttu pääsi paremmin juonesta kiinni. Lohkoperunoiden muoto on hyvin kädessä pysyvä ja sisus mukavan pehmeä vauvan mussutettavaksi. Hän innostui  vähäsen syömäänkin :)
Vähän isommalle vauvalle voisi antaa myös kastiketta, ilman suolaa toki. Eikä perunoiden maustaminenkaan kiellettyä ole.

ps. myös bataatista voi tehdä vastaavaa ruokaa. Ja se maistuu ihan yllättävän hyvältä aikuisestakin ihan vain öljyllä maustettuna, ilman suolaakin. On helppo treeniruoka syömistä harjoittelevalle vauvalle.

Vauvalle ja vanhemmille: marjaisa avokadovanukas

No nyt näitä vauvareseptejä alkaa sinkoilla ja uusi sarja alkaa! Sen verran yritän seulaa ylläpitää, että tänne hyväksytään vain ruokalajeja, jotka maistuvat sekä vauvalle että vanhemmille. Yhteisten, kaikille sopivien ruokalajien miettiminen on muuten hauskaa pientä aivojumppaa. Vauvaltahan (varsinkin näin pieneltä) on pitkä lista aineksia kielletty ja olomuodonkin pitäisi olla vauvan syötävässä muodossa.

Marjainen avokadovanukas   vauvan annos + pieni välipala kahdelle isolle ihmiselle

1 iso avokado
2 hyvän kokoista banaania
2 dl mustikoita
1 dl mustaherukoita

Kuorin avokadon ja poistin siemenen. Kuorin banaanit ja sauvasekoitin kaikki ainekset samettiseksi vanukkaaksi.

Vink1: Jotta tällaiset vanukkaat ovat ihania ja maistuvia, täytyy sekä avokadon että banaanien olla kunnolla kypsiä.

Vink.2: Reseptissä käytän mustaherukkaa, koska me tykkäämme, että mukana on pientä hapokkuutta. Lempeän maun ystävä laittaa vaikka pelkkää mustikkaa. Toki myös kaikkia muita marjoja kannattaa kokeilla.

Mustikkaa kun maistellaan niin tulos on sen näköinen :D Kuvauksen jälkeen sotku saavutti vielä radikaalimmat mittasuhteet ja pusero on tästä lähin ruokailulle uhrattu.

Minä syön itse!... tai sitten en

Meidän Tonttu on jo ohittanut puolen vuoden rajapyykin ja on nyt siis syönti-iässä! Blogin kannalta tämä tarkoittaa sitä, että saattaapi jokunen vauvanruokajuttu eksyä tännekin. Pahoitteluni kaikille lapsettomille/ vauvanruuista kiinnostumattomille ;)

Tällä kertaa innostuin erään kaverin myötä vauvan sormiruokailusta ja koska olen lukijatyyppi, hankin ihan kirjankin sitä varten:

 

 

kuva Tammelta

Sormiruokailu tarkoittaa lyhyesti sanottuna sitä, että vauvaa ei syötetä vaan hän saa alusta (n. 6 kk:n ikäisestä) asti syödä itse. Ruoka tarjotaan tarpeeksi isoina paloina, jotta se pysyy nyrkissä ja pehmeässä olomuodossa, jotta sitä voi hampaatonkin hienontaa.

Minä syön itse -kirja on ihanan innostava ja antaa paljon vinkkejä sormiruokailuun, joita en ikinä olisi itse hoksannut. Kirja sisältää reseptejä, jotka sopivat niin vauvalle kuin vanhemmillekin, jolloin ei tarvitse kokkailla erillisiä ruokia vauvaa varten. Kätevää! Mukavaa on se, että meidät kasvistelijatkin on otettu aika kivasti resepteissä huomioon. Opus on myös ihanan epäfanaattinen, ja "sallii" myös vauvan perinteisemmän syöttämisen. (toisin kuin The Omin sormin suuhun -kirja, jonka olen myös mielissäni lukenut, mutta joka on metodin kanssa ehdoton)
Lisäksi kirja on vieläpä ihanan näköinen! Vähän retro. Sehän minua kai viehättää, kun itsekin olen jo vähän retro ;)

näin hän treenaa syömistä

Sormiruokailu tuntuu minusta todella ihanteelliselta tavalta ruokkia vauva. Käytännössä tämä ei ole kuitenkaan meillä läheskään täysin toteutunut. Vaikka kuinka haluaisi uskoa oman jälkeläisensä muita mahtavampiin kykyihin, olen saanut huomata, ettei Tonttu todellakaan ole mikään luonnonlahjakkuus ruokailun suhteen. Ja koska Tonttumme on vauva mallia kukkakeppi, tuntui tarpeelliselta saada edes jotakin mahaan asti. Olemme siis harjoitelleet syömistä myös syöttämällä. Tarjoan sosemaista ruokaa lusikasta ja (sormiruokailun ideaali mielessäni) yritän tarjota sitä liikoja tyrkyttämättä.

Yllä olevassa kuvassa esiintyvä pehmeäksi höyrytetty parsakaali on menestyksekkäin sormiruoka mitä meillä on nähty. Sitä on (todistetusti) päätynyt jopa ruuansulatukseen asti. En nyt mene tarkempiin yksityiskohtiin ;)

Lopuksi: harjoittelu tekee mestarin ja loppujen lopuksi tärkeintä on saada vauva kasvatettua, oli tapa sitten minkälainen hyvänsä. Tosin taas näyttää siltä, että saan kasvatettua vain ruipeloita lapsia. Tällä kertaa olen  päättänyt olla ottamatta asiasta stressiä :)

 
Tervetuloa lukijaksi  Kirsikka ja Kevät (oi teidän ihania nimiänne), toivottavasti en heti alkuun onnistunut säikäyttämään teitä tiehenne näillä vauvajutuilla.