Kvinoa-tabbouleh

Tässä blogissa saattaa olla jo useampi tabbouleh-ohje. Päätin kuitenkin, että se ei haittaa, koska taas on kesä ja kesäruokien aika. Mielestäni tabbouleh onkin raikkaudessaan yksi ihanimpia kesäruokia, josta kannattaa aina välillä hieman muistutella. Kun on kotimaisten kesätomaattien aika ja oma kasvimaa vihreänään persiljaa, silloin tehdään tabboulehia! Hyvää lisukkeena tai ihan itsenänsäkin oiva ateria, etenkin kun kylkeen asettelee muutaman kalamata-oliivin ja jälkkäriksi kauden hedelmiä: vesimelonia, kirsikkaa tai  nektariinia.

Kvinoa-tabbouleh   n. 5 annosta pääruokana

6 dl keitettyä, jäähtynyttä, irtonaista kvinoaa
1 tlk kikherneitä (säilyke)
ISO nippu persiljaa
3/4 dl sitruunamehua (=1 iso sitruuna)
1/2 dl oliiviöljyä (ainakin)
3/4-1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1 valkosipulin kynsi

1 suippopaprika
3 isoa tomaattia (reilu 400 g)
n. 10 cm pätkä kurkkua

Huuhtelin säilykekikherneet ja silppusin persiljat hienoksi hitusiksi. Sekoitin ne kvinoan sekaan yhdessä sitruunamehun, oliiviöljyn ja mausteiden kanssa. Valkosipuli toki puristettuna.
Kuutioin paprikan, tomaatit ja kurkun ja sekoitin edellisten joukkoon. Sitten vähäksi aikaa maustumaan jääkaappiin!


Itse olen suht laiska pilkkoja ja yleensä taipumuksenani on jättää vihannekset aika rouheiksi paloiksi. Tabboulehin kanssa teen poikkeuksen ja ryhdistäydyn! Tässä vihanneksien kuuluu olla pieninä tasalaatuisina kuutioina. Haarukoiminenkin on helpompaa ja ihanampaa.

Vegaanin "kana"salaatti

Elämäni Mies veganisoi vanhan bravuurinsa ja resepti on mielestäni niin hyvä, että ansaitsee tulla muillekin kerrotuksi. Tässäpä siis maistuva ja iso kulhollinen ruokaisaa salaattia, jota mielellään haarukoi vaikka lounaseväänä töissä, mutta kelpaa se kutsujen noutopöytäänkin tarjolle laitettavaksi.

Vegaanin kanasalaatti   iso kulhollinen

2 dl tummaa riisiä
n. 5 dl vettä
0,5 tl suolaa
1 tl currya
1 tl kurkumaa
1/4 tl mustapippurirouhetta

1 pss (200 g) pakasteherneitä
1 pss (200 g) pakastemaissia
2 suippopaprikaa
1/2 pienehköstä jäävuorisalaatista
1 prk (230g) pieniä ananaspaloja
1 rss Hälsans Kök fileesuikaleita

lisäksi:  Vegaanista majoneesia. Tai kuten kuvassa, Auran Ranch-burgerkastiketta.


Keitin riisin kypsäksi yllämainittujen mausteiden kanssa ja jätin sen jäähtymään. Sulatin (kotimaiset) pakasteherneet ja kiehautin pakastemaissit pakkauksen ohjeen mukaan.
Pesin ja pilkoin suippopaprikat ja jäävuorisalaatin. Valutin ananaspaloista liemen pois.
Sulatin fileesuikaleet ja pilkoin ne pienemmiksi paloiksi.

Sekoitin kaikki ainekset sekaisin isossa kulhossa.

Tarjoillaan majoneesin tai muun täyteläisen kastikkeen kanssa, jota kukin syöjä saa itse annostella ja sekoittaa salaattiinsa.

Elämäni Miehen kanssa tykkäämme Auran Ranch-kastikkeesta, jolloin annoksesta tulee melko mausteinen. Miedompien makujen ystävät tykkäävät kenties enempi maustamattomasta majoneesista salaatin kanssa. Vaihtoehtoisesti riisin keitinveteen voi laittaa mausteita varovaisemmin.

Uskon, että tämä ohje on yksi sellaisia matalan kynnyksen kasvisreseptejä, joka maistuu paatuneellekin sekasyöjälle, joka ehkäpä hieman vieroksuu erikoiselta kalskahtavia kikherneitä tai tofuja. Hälsans Kökin fileesuikaleet ovat hämmentävän kanamaisia ja mahdottoman käteviä käyttää, koska vaativat vain sulatuksen (ovat pakastetuote). Ja tämä ei ole mikään maksettu mainos, vaan  tuote vain on niin onnistunut, että siitä mielellään kertoo muillekin!

ps. kokkaava mies on jotenkin tosi hurmaava! eikö vain?

pps. koska meillä ei harrasteta sukupuolisyrjintää niin pakko mainita, että myös kokkaava nainen on hirmu hurmaava! :D

Salaatti paahdetuista punajuurista

Koska mielestäni myös punajuuri on parasta paahdettuna!

Paahdetut juurekset sopivat mukavasti talvisajan salaatteihin ja varsinkin punajuuresta voi koota komean, juhliinkin sopivan salaatin. Erilaisia versioita on jo vuosia nähty meidän joulupöydässä rosollin sijasta. Punajuuren kaverina on eri vuosina kokeiltu niin puolukkaa, granaattiomenan siemeniä, avokadoa, appelsiinia, herkkukurkkua, kvinoaa, punasipulia kuin suolapähkinöitäkin. Tässä kuitenkin resepti yksinkertaiseen perusversioon, jota voi tuunata edellämainituilla aineksilla jos oikein innostuu.

Punajuurisalaatti

1 kg punajuuria
1 rkl öljyä
reilu 0,5 tl suolaa
vajaa 0,5 tl mustapippurirouhetta
2 valkosipulin kynttä

1 rs (=70 g) rukolaa
1-2 päärynää
n. 1 dl saksanpähkinöitä

Kuoraisin punajuuret, pilkoin suupalan kokoisiksi paloiksi ja asetin leivinpaperoidulle uuninpellille. Sekoitin palasiin öljyn ja mausteet. Paistoin 225 asteessa n. 35 minuuttia.

Sillä aikaa kun punajuuret jäähtyivät tein kastikkeen (ohje alla) ja huuhtelin rukolat, kuorin ja pilkoin päärynän ja rouhin saksanpähkinä. Kokosin salaatin vadille.


Tahinikastike

2 rkl vaaleaa tahinia
2 rkl sitruunamehua (vastapuristettua)
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl vettä

Sekoitin ainekset keskenään oikein kunnolla hölskyttäen.

ps. Punajuurisalaatin tekoa ei ole pakko jättää jouluun! Maistuu muinakin päivinä niin arkena kuin juhlana :)

Härkistä salaatissa ja chilikastike kaurafraichesta

Tuskin kukaan on voinut välttyä Nyhtökauran tai Härkiksen markkinoille rynnistykseltä. Näistä on ainakin kuultu huhuja jos ei (vielä) maistettu. Tällainen vanha vegaani, joka on opetellut kokkaamaan kasvisruokaa aikalailla perusaineista, pyöritteli näitä paketteja alkuu hieman hämmentyneenä käsissään. Miten näitä hirmuisen lihamaisia tuotteita oikein käytetään? No, esimerkkejä näemmä löytyy kun vain ympärilleen vilkuilee. Itsekin lopulta vähän innostuin, kunhan totuin ajatukseen ruskeitten kökkäreiden syömisestä :D

Mielelläni teen ruuaksi erilaisia salaatteja siitä, mitä kotoa sattuu löytymään ja hyvin maustettu Härkis (tai Nyhtis, joka on tosin edelleen  hieman vaikeasti tavoitettava) sopivat hienosti niiden proteiininlähteeksi. Tällä kertaa salaatti sai vaikutteita Meksikosta.

Reseptistä tullee annokset neljälle

Chilikastike

1 prk Yosa Food kaurafraichea
1 rkl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 tl paprikajauhetta
lusikankärjellinen chilijauhetta (tai maun ja chilin ärhäkkyyden mukaan)
1/2 tl suolaa

Ainekset vain sikinsokin sekaisin ja jääkaappiin odottelemaan ja maustumaan.

Jos et saa hyppysiisi kaurafraichea, mutta maustamatonta soijajugua sen sijaan löytyy, niin kurkkaahan täältä kastikeresepti.


Härkispaistos

1 pkt Härkistä (tai nyhtökauraa)
1 iso punasipuli (säästä lohko salaatin pinnalle)
4 valkosipulin kynttä
1,5 tl nestesavua
n. 20 tippaa Tabascoa (tai muuta chilikastiketta tai-jauhetta maun mukaan)
1/4 tl mustapippurirouhetta
runsaasti oliiviöljyä paistamiseen

Pilkoin punasipulin ja jätin siitä osan odottelemaan salaatin kokoamista. Lorautin paistinpannulle reippaasti öljyä, pannun pohjan täytyy lainehtia, jotta paistoksesta tulee mehevää. Kuullotin sipulisilpun kypsäksi ja murskasin kuoritut valkosipulinkynnet joukkoon hetkeksi kypsymään. Lisäsin loput mausteet ja härkiksen sekoittelin hetken.

Salaatin kokoaminen

tuorepinaattia tai salaattia
4 tomaattia
2 kypsää avokadoa
200 g pakastemaissia
lohko punasipulista
sitruunamehua
oliiviöljyä
+ äsken tehty härkispaistos

Asettelin vadille salaattipohjaksi tuoreita pinaatinlehtiä. Pilkoin tomaatit ja sulatin maissit. Kuorin ja pilkoin avokadot sekä valelin ne sitruunamehulla. Asettelin vihannekset riveihin salaattipohjan päälle ja pirskottelin vähäsen vielä sitruunamehua ja oliiviöljyä. Lisäsin vielä rivin härkispaistosta ja punasipulisilpun.

Salaatin seuralaiseksi kuuluu ehdottomasti maissilastut! Kastike toimii hyvin myös niiden dippinä.

Blogini ja härkis ovat kaimoja!

Ihana salaatti paahdetuista kasviksista + tahinikastike

Pääsiäinen on vilahtamaisillaan ohi ja tämän ruokabloggaajan mämmit on vielä pakastimessa ja pashat suunnittelun asteella :D
Pääsiäisherkkujen sijaan kerron tästä ihanasta ja muuntelukykyisestä salaatista, joka on juuri nyt aivan lemppariruokaani. Kevät on jo tuloillaan, vettä tippuvista räystäistä päätellen tänne Pohjois-Suomeenkin, mutta kesäisen kevyet salaattiannokset saavat vielä odotella.

Lumihankien hupenemista ja kevään vihreyttä jaksaa paremmin odottaa, kun kasaa lautaselleen täysipainoisen ja värikkään aterian. Salaattiin ei ihan heti kyllästy kun valitsee raaka-aineet joka kerta hieman toisin. Jokaisen otsikon alta yhtä tai useampaa. (suosikkini tummennettuna)

Pohjaksi keitä pakkauksen ohjeen mukaan ja jätä jäähtymään
kvinoaa
kuskusia
bulguria
esikypsytettyä ohraa

Vihreydeksi
Härkäpavun
herneen tai
auringonkukan versoja 
rukolaa (rukola on mielestäni tosi herkkua, mutta itse kasvatetut versot taas ekologista salaattiainesta)

Paahdetut kasvikset ohje alempana
kukkakaali
parsakaali (aivan ehdoton suosikkini paahdetuista kasviksista maun puolesta)

porkkana (väri)

palsternakka
punajuuri

Proteiiniksi
papuja
kikherneitä
linssejä
savutofua

Mauksi
kalamataoliiveja
vihreitä oliiveja
aurinkokuivattua tomaattia
punasipulia

Valitut ainekset vain kasataan lautaselle ja lorautetaan päälle kunnolla tahinikastiketta (ohje lopussa).  Ainesosaset voi myös laittaa kulhoissa tarjolle salaattibuffettyyliin, jolloin jokainen saa itse valita lautaselleen mieleisensä maut.

Paahdetut porkkanat ja parsakaali

1 parsakaali
700 g porkkanoita   = yht. n. 1 kg kasviksia
3 rkl (oliivi)öljyä
3/4 tl (ruusu)suolaa
2 isoa valkosipulin kynttä puristettuna
1/4 tl mustapippurirouhetta

Pesaisin parsakaalin, leikkasin varren puisevan osan pois. Pilkoin kukinnot ja mehevän varrenosan paloiksi.
Kuorin porkkanat ja leikkasin tikuiksi. Asetin palat leivinpaperoidulle uuninpellille.
Sekoitin mausteet öljyyn, valutin sen kasvisten päälle ja hieroin käsin niiden pintaan. Asettelin kasvikset tasaiseksi kerrokseksi pellille. Paistoin 225 asteessa kunnes olivat kypsiä ja hieman paahteista väriäkin alkoi ilmaantua eli n. 25 - 30 min.

Paahdettujen kasviksien ohjeita myös täällä , täällä ja täällä.


Tähän salaattiin sopii aivan täydellisesti sitruunainen tahinikastike!

Tahinikastike

2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
reilu 2 rkl sitruunamehua
2 rkl vettä
1/4 tl suolaa
(hyppysellinen mustapippuria ja pieni puristus valkosipulia)

Sekoitin kaikki ainekset sekaisin. Kätevimmin se mielestäni sujuu kannellisessa lasipurkissa ravistaen. Toisinaan maustan kastikkeen sekä mustapippurilla että valkosipulilla, toisinaan pärjätään ilmankin. Välillä tietenkin pitää maistaa ja säätä makua esim. sitruunaa tai mausteita lisäämällä.


Viikonloppuisin ja näin loma-aikaan teen salaatin "kaikilla mausteilla". Arkipäivän aterialle taas kelpaa askeettisempi versio. Esimerkiksi kolmen aineksen kombo: kvinoa, kikherne ja paahdetut porkkanat. Mutta tahinikastiketta on aina oltava! No, ehkä myös punasipulia...ja oliiveja.....ja...

Versojen kasvatus on helppoa ja mukavaa puuhaa. Lopputuloksena saa halpaa ja ekologista salaattiainesta. Tässä esiintyvät ensimmäiset omat härkäpavunversoni.

Iloinen tervetulotoivotus Jennille!

Katoavan kesän kaalisalaatti

Tämän kesäisen kaalisalaatin on jo aika tulla kaapista ennen kuin kesä on kaukainen, haikea muisto vain.
Saanko esitellä: tässä menneen kesän kaalisalaatti-ihastukseni, jossa rapeaa kaalia raikastaa kurkku, mehevää makeutta antaa nektariini ja pehmeyttä avokado. Päälle vielä hivenen kirpakka kastike niin kokonaisuus alkaa olla valmis.

Kesäinen kaalisalaatti   n. 4 annosta

300 g (kesä)kaalia
1/2 kurkku
2 nektariinia
2 avokadoa

kastike
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
hyppysellinen mustapippurirouhetta
2 rkl hienonnettua tilliä

Suikaloin kaalin ohueksi ja leikkasin myös kurkun ohuiksi viipaleiksi. Pilkoin nektariinit ja avokadot. Sekoitin kastikkeen ainekset yhteen ja pirskottelin salaatin päälle. Varovainen sekoitus ja tarjolle.

Jos haluat salaatista ruokaisamman, voi sen päälle ripotella vaikkapa paahdettuja auringonkukansiemeniä ja kuutioitua savutofua. Salaatin kanssa maistuu mainiosti myös papupihvit.

Toivotan teidät Oona, Päivi, Wilhelmiina ja Tiia iloisesti tervetulleiksi lukemaan!

Kesäisin salaatti: tomaattia, vesimelonia, basilikaa...

Tässä salaatissa on kaikki kesän tunnusmerkit, sesonkin parhaat (no, mansikka puuttuu, mutta melkein): kypsät tomaatit, raikas vesimeloni, lämmöstä nauttivat basilikat sekä ihanat syötävät kukat. Kesätunnelma on taattu vaikka aurinko ei viitsisi pilkistääkään! 

Reseptiin törmäsin Jokihaka kokkaa-blogissa ja se muokkautui hieman minun keittiössäni saatavilla olevien aineksien mukaiseksi. Salaatti on ihana sekoitus kesäistä raikkautta, makeutta, mausteisuutta ja pikkuinen chilin potkaisukin löytyy. Uusi ihastukseni!

Kesäsalaatti  2-4:lle riippuen muun tarjoilun määrästä

4 kpl/ 400 g tomaattia
400 g/  1/4 pienestä vesimelonista (punnittu ilman kuorta)

1 uuden sadon sipuli

kastike

1 rkl oliiviöljyä

1/2 rkl sitruunamehua

1/4 tl (ruusu)suolaa

1/4 tl mustapippurirouhetta

1/2 tl savupaprikajauhetta

ripaus chilijauhetta

viimeistelyyn

pari ruokalusikallista auringonkukan siemeniä paahdettuna ja kevyesti suolattuna

basilikan lehtiä muutamasta oksasta

syötäviä kukkia (tässä orvokkeja ja kääpiösamettikukkaa)

Pilkoin tomaatit, kuutioin vesimelonin ja asetin ne tarjoiluastiaan. Viipaloin sipulin päälle. Sekoitin kastikkeen ainekset ja lusikoin salaatin niskaan. Annoin maustua hetken jääkaapissa. Viime hetkellä asettelin päälle basilikan lehdet, kukat ja auringonkukan siemenet.

Pitkään aikaan en ole pystynyt näkemään blogini lukijoita, mutta nyt toivotan tervetulleeksi uudet lukijat  Hannele, M, Lemmi, vuohip, Eeva ja tottakai muutkin, joita en kenties ole huomannut!

Hortoilijan puutarhassa osa 2: villi ruokapäiväni

Näyttäisi siltä, että yhä useampi on kiinnostunut villikasvien keräämisestä ja käytöstä. Hyvä juttu! Mutta alkuun voi olla vaikeuksia keksiä, että miten niitä keräämiään kasveja kokkaisi. Vinkiksi kuvasin yhden melko villin ruokapäiväni ateriat. Kiireettömän sunnuntain keräilyt ja kokkailut.

Aamun pihakierrokselta nappasin mukaan pihlajaa, musteherukanlehteä, voikukkaa, koivua ja vähäsen apilaankin, jotka päätyivät tehosekoittimeen....

Vastakerätyistä vihreistä hurautin smoothien kera saksan- ja parapähkinän, banaanin, puolukan ja mustikan. Päälle vielä kaakaonibsejä ja tahinia.

pieneksi herkkuvälipalaksi paistoin nokkossipsejä

Ruuaksi oli kaurakermaista nokkoskastiketta kera perunoiden, porkkanatofu-pihvien ja belugalinssien. Pahoittelut epäesteettisestä kuvasta, jonka muistin napata vastakun annos oli melkein ahmaistu.

Iltapalaksi tein salaatin, joka sisälsi pihlajaa, voikukkaa, mustaherukkaa, suolaheinää, siankärsämöä, vähän maahumalaa, pienen lehtisalaatin, pari tomaattia vastaväriksi ja mehevöitykseksi, belugalinssejä, oliiveja. Kastikkeeksi sovelsin tätä ohjetta, ilman chiliä tosin.

Ja sitten vielä pienet esittelyt hortoilijan puutarhastaan keräilemistä kasveista:

Koivu

Koivujen lehdet ovat nyt hiirenkorva-asteella. Niitä voi nappailla maisteltavaksi sellaisenaan, tai käyttää esimerkiksi salaatin seassa tai smoothien vihreyttäjänä tai teeaineksena. Pienten lehtien ravintoarvot ovat paremmat, mutta koivuteetä voi tehdä myös isoiksi ehtineistä ja kuivatuista lehdistä. Koivulla on nestettä poistava vaikutus. Tuoreiden lehtien maku on aika voimakas, joten kannattaa käyttää mieluummin juuri salaatin osasena kuin salaattipohjana.
Puiden lehtien kerääminen ei muuten kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten pysytellään omalla tontilla!

Voikukka

Voikukan nuoret lehdet ovat mukavan katkeran makuista salaattiainesta. Jos nyt sattuu tykkäämään pienestä katkerasta makuvivahteesta. Mielestäni sille sopii yksinkertainen, kirpakka sitruuna-öljy-kastike paahdettujen siemenien/pähkinöiden kera. Nuoret ja varjossa kasvavat lehdet ovat luultavimmin miedomman makuisia, kun taas isot voimakkaasti sahalaitaiset lehdet kitkerimpiä.
Toki voikukkaa voi käyttää myös lämpimissä ruuissa!
Kukinta-aikana aurinkoisenkeltaisia terälehtiä voi käyttää salaattien ja ruokien koristeena, tai tehdä voikukkasimaa- tai hilloa. Nuputkin ovat käyttökelpoisia ja niitä voi myös säilöä kapriksen tapaan.
Voikukan kukkavartta voi käyttä vaikka pillinä, kuten täällä on vinkattu :)
Kannattaa kurkata myös Pidempi Korsi -blogista ihanan, hunajattoman voikukkahunajan ohje.

Suolaheinät

Suolaheinät lehdet ovat ihanan kirpakoita pikku namupaloja! Sekä aho- että niittysyuolaheinää voi käyttää. Varsinkin pienempi ahosuolaheinä on näyttävän tyylikäs ja maistuva koristus ruuissa ja salaateissa.
Sisältämänsä oksaalihapon vuoksi suolaheinää ei suositella käytettäväksi suuria määriä. Tätä ei kuitenkaan kannata säikähtää, sillä pienemmätkin suolaheinämäärät riittävät antamaan mukavan säväyksen. Oksaalihappopitoisuus on alhaisimmillaan nyt nuorena ja ennen kukintaa.

ahosuolaheinän oik. puolella niittysuolaheinän lehti

Siankärsämö

Siankärsämön pippurinen maku ja vaikutukset ovat senkaltaisia, että sitä kannattaa käyttää ennemminkin mausteena kuin vihanneksena. Itse käytän sitä sekasalaateissa ja ruuanlaitossa muiden vihreiden joukossa esim. piirakkaan ja pestoon olen siankärsämöä sujauttanut muiden kasvien ohella. Teeksikin jotkut siankärsämöä kuivaavat, mutta itse en kauhean ihastunut teen makuun ole.
Siankärsämöstä on mahdollista saada allergisia reaktioita. Ja saattaapa sen tunnistuksessa sekoittua esimerkiksi pietaryrttiin. Tarkkuutta siis! Kaikessa villikasvien keräilyssä toki täytyy olla varma tunnistuksesta.



Loppuun vielä kuva meidän juniorihortoilijasta keräämässä suolaheinän lehtiä.

Villivihreiden kerääminen on mukava yhteisharrastus lasten kanssa. Pienet ovat innokkaita kerääjiä ja taitavia oppimaan ja tunnistamaan kasveja. Vekara on 2-vuotiaasta asti kerännyt kasveja kanssani. Tietenkin lajintunnistaminen täytyy valvoa ja varmistaa sekä tähdentää, ettei mitään kasvia saa mennä syömään ilman äitin (tai iskän) lupaa.

Villiyrttien maistuminen lapsille saattaa epäilyttää. Niin minuakin (etenkin ennakkoluuloisen Tontun kohdalla), mutta tässä asiassa saattaa myös iloisesti yllättyä. Ainakin tämän ruokapäivän tarjoilut maistuivat molemmille hyvin. Etenkin nokkossipsit katosivat suoraan pelliltä hujauksessa. Ainoastaan iltapalasalaatti ei ollut kovin lasten mieleen. Minun mieleeni sitäkin enemmän!


Kiitokset Päiville kasvien kuvaamisesta!

Vegaanin keittiössä: mukikakkua ja avokadoperunasalaattia

Viime vuoden puolella sain käsiini Elina Innasen uuden kirjan 'Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista'. Ensivaikutelmani oli, että ompas järeä opus! Komeakin vielä! Ja jälkivaikutelmakin on erittäin positiivinen. Arkiruokaa, mutta hyvin! Kokenut kasviskokki osaa käyttää monipuolisesti erilaisia proteiininlähteitä. Hyvä juttu!

Tänään laitoin Tontun ulos päiväunille ja Vekara laittoi ihan itse itsensä tietokonetta tapittamaan. Ja minä pääsin (melko) rauhassa testailemaan. Jee!

Alkupalaksi yritin salamyhkäisesti tekaista itselleni Viiden minuutin suklaakakkua melkolailla kirjan ohjeen mukaan (vain vähäsen jouduin soveltamaan). Kuvauksen aikana Vekara rynnistikin lastenmusiikkivideoidensa ääreltä rikospaikalle: "Mikä ihana täällä tuoksuu?" Kääk! Jouduin jakamaan kakun!

 Viiden minuutin suklaakakku eli mukikakku mikrossa

3 rkl vehnäjauhoja

1 rkl mantelijauhoja

2 rkl kaakaojauhetta

3 rkl sokeria (käytin tällä kertaa kookossokeria)

1 tl vaniljasokeria

1/4 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

1 dl soijajuomaa (kirjassa mantelimaitoa)

1 rkl oliiviöljyä (kirjassa kookosöljyä)

Kaikki ainekset sekoittelin isommanpuoleisessa mukissa ja mikrotin täysillä 3 minuuttia. Ohjeen mukaan 3-4 minuuttia mikron tehon mukaan.

Hyökkäsimme kakun kimppuun heti kuumiltaan. Vadelmat tuovat sille vielä raikkautta ja mehevyyttä. Osan kakusta jätin jäähtymään ja se maistui myöhemminkin. Ihan uunikakkujen veroista koostumusta tuskin mikrokakkuun saa, mutta kelpo pikaherkku tästä tuli. Varmasti tulee tehtyä toistekin!

Eilisten linssipihvien seuraksi päädyin tekemään avokadoperunasalaattia kirjan ohjeella, koska kaikkia aineksia sattui meillä olemaan. No, melkein. Kapriksia en ole (vielä) oppinut käyttämään, joten korvasin ne Vekaran ja minun herkuilla eli vihreillä oliiveilla.

Avokadoperunasalaatti

800 g perunoita
2 suurta avokadoa
3 rkl oliiviöljyä
1 luomusitruunan raastettu kuori
2 rkl sitruunamehua
1/2 tl suolaa
1/2 pieni punasipuli hienonnettuna
2 rkl kapriksia (jotka korvasin siis reilummalla määrällä vihreitä pilkottuja oliiveja)

Keitin perunat suolatussa vedessä kypsiksi ja annoin jäähtyä. Kuorin ja pilkoin. Muussasin avokadot ja sekoitin niihin öljyn, sitruunat sekä suolan. Sekoitin muusin perunoihin ja samaan syssyyn punasipuleihin. Viimeistelin vielä oliiveilla.

Tonttukin jo liittyi taas seuraamme ja maisteltiin tuloksia porukalla. Lempeän makuiset avokadopotut maistuivat hyvin lapsille ja toki itsellenikin. Ensi kerralla vielä mukaan sitä pakollista valkosipulia ja mustapippuria, joihin olen sitruunan lisäksi niin koukuttunut.

ja itse kirja näyttää tältä:

kuva kustantajalta

Suosittelen kirjaa lämpimästi! Elina teki erittäin hienon kirjan! Näitä ruokia kokatessasi et varmastikaan jää kaipaamaan liharuokia.

60v juhlintaa, osa1: pieni salaattipuffet ja tahinikastike

Mahtavaa ja maukasta tätä vuotta!

Meillä on ollut valtaisa juhlaputki päällä. Joulu, uusivuosi ja heti perään äitini 60v-synttärit. Kuten varmasti muutkin ruokabloggaajat, tykkään mahdottomasti ruokatarjoilujen suunnittelusta. Mitä kaikkea ihanaa sitä voisikaan tarjota, erilaisia makuja, värejä ja koostumuksia, ja vielä mielellään uusia elämyksiä vieraille. Yleensä suunnittelu on se hauskin vaihe, mutta tällä kertaa myös toteutus sujui keittiössä kanssani häärineen ja mahottoman näppärän siskoni ansiosta varsin mukavasti.

Nyt seuraa raporttia tuosta synttäritarjoilusta, näppäinsormiani säästääkseni raportti ilmestyy kolmessa osassa.

Aloitetaampa tarjoilupöydän suolaisesta päästä.

Talvisen salaattipöydän perusta on sesongin kasviksissa, höysteenä vähän etelän tuomisia sekä juhlan kunniaksi myös vähäsen vihreää väriä ja kuohkeaa rapeutta tuomaan kasvihuonetuotettua jääsalaattia.

Laitampa tähän väliin juhlien koko ruokalistan ja sen jälkeen jatkan reseptein.

Tahinikastike 

3/4 dl tahinia
3/4 dl sitruunamehua
3/4 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
3/4 tl suolaa
1 valkosipulin kynsi puristettuna
2 tl agavesiirappia
Kaikki ainekset yhteen sekoittelin.


Paahdetut porkkanat

1 1/2 kg porkkanoita
2-3 rkl oliiviöljyä
4 valkosipulin kynttä puristettuna
n. 1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
Porkkanat kuoritaan ja pilkotaan. Sekoitetaan loput ainekset joukkoon ja paistetaan leivinpaperoidulla uuninpellillä 200-225 asteessa kunnes valmiita. Ohje on vähän summittainen, mutta eipä se niin tarkkaa olekaan.


Marinoidut belugalinssit

belugalinssejä sopivasti
suolaa
sitruunamehua
oliiviöljyä
valkosipulia puristettuna
punasipulia pieneksi pilkottuna
mustapippuria rouhittuna
(tilliä tai persiljaa)
+ punaista paprikaa piristeeksi
Linssit keitetään suolatussa vedessä paketin ohjeen mukaan ja valutetaan kuivaksi. Lisätään muita aineksia vielä lämpimiin linsseihin, kunnes on herkkua ja jätetään jääkaappiin maustumaan. Tarjoilukulhoon voi koristeeksi pillkoa paprikaa, joka sopii myös makunsa puolesta tähän.
Siinäpä vasta epämääräinen ohje. Touhelluksen tiimellyksessä määriä ei tullut mittailtua.



Vielä pari kuvaa tarjoilupöydän molemmista päistä tähdättynä. Ja jatkoa seuraa piakkoin...

Härkäpapu-tabbouleh -kilpailua ja arvontaa

Varoitus! Nyt saattaa seurata tavanomaista enemmän tekstiä! Ja painavaakin asiaa blogin kepeästä linjasta poiketen..

Sain "kutsumuksen" Tulevaisuuden ruokalautanen -kilpailuun . En ole yhtään kilpailuhenkinen, mitä tulee kokkaukseen tai bloggaukseen, mutta tähänhän on aivan pakko lähteä mukaan, sillä aihe on minulle niin sykähdyttävä. Kilpailun tiimoilla mietitään, miten ruoka tuotetaan kasvavalle ihmismäärälle kestävästi ja millaista ruokaa tulevaisuudessa lautasiltamme löytyy. Tarkoitus on keksiä resepti, joka on maistuva, ravitseva ja kestävästi tuotettu.

Rattaat lähtivät heti pyörimään (väsyneessä) päässäni. Mitä tulevaisuudessa syödään? Pitäisikö sitä tulevaisuuden ruokaa syödä jo nyt, eikä vasta sitten kun on aivan pakko? Voin esittää joitakin ajatuksia, oletuksia ja toiveita.

Uskon ja toivon, että tulevaisuuden ruoka on, jos ei täysin kasvisperäistä, niin ainakin erittäin kasvispainotteista. Sillä saadaan jo huomattavasti pienempi "haarukanjälki" kuin sekaruualla. Vaikka näyttäisi myös siltä, että eläinten pidolla on myös annettavaa luonnon monimuotoisuudelle, ei se nykyisellä mittakaavalla ole millään tavalla kestävää.
Kasvisruokaakin voi kuitenkin hioa pienillä teoilla vielä hivenen kestävämmäksi. Esimerkiksi jättämällä riisit ostamatta, sillä viljelytapa tuottaa paljon metaanipäästöjä. Tai suosimalla sesongin kasviksia, esimerkiksi talvella lämmitetyissä kasvihuoneissa kasvatetut vihannekset ja yrtit ovat niitä kasvikunnan "pahiksia".

Lähiruoka ja hyötyviljely ovat näemmä nousevia juttuja, ja hyvä niin, vaikka kumpikaan ei ole suoraan tae ekologisuudesta. Niitä voidaan harrastaa niin monella tapaa. Hyötyviljelyn suosion kasvu ilahduttaa minua erityisesti, sillä lähempää ruokaa ei olekaan kuin omassa pihassa kasvava. Luomuna tottakai! Ja samaan kappaleeseen mahdutan toiveeni luomun suosion räjähdysmäisestä kasvusta.

Vaikka kaukaakin rahdatut kasviproteiinin lähteet ovat ihan ekoruokaa, näyttäisi siltä, että kotimainen kasviproteiini on nousussa. Nyt on jo saatavilla sekä härkäpavusta että hampusta kokonaisia siemeniä, rouhetta ja jauhojakin. Ihan joka markettiin nuo tuotteet eivät vielä ole ehtineet, mutta toivottavasti pian. Vielä joku päivä se hampunsyöntikin on ihan normijuttu, eikä pelkkää epäilyksiä tai hihityksiä aiheuttavaa hippimeininkiä.

Ekologisinta ruokaa on ruoka, jota hankkiakseen ei tarvitse käynnistää autoa! Eli omien viljelmien lisäksi voidaan hyödyntää viljelmillä kasvavat rikkaruohot ja pihapiirin (tai kävely/pyörämatkan päässä olevat) villivihannekset. Villiytyminen näyttääkin olevan valloillaan ihan huippukokkeja myöten, jippii! Eikä unohdeta myöskään marjoja ja sieniä!

Ehkäpä tulevaisuuden ruokailija on myös säästäväinen. Etten nyt vain antaisi itsestäni liian puhtoista mielikuvaa, niin täytyy tunnustaa tämän olevan oma kompastuskiveni. Olen kauhea ahmatti! Ja teen myös heräteruokaostoksia, joten ruokaa menee toisinaan myös hukkaan. Roskiin (tai kompostiin) menevä ruoka isontaa "haarukanjälkeä" tarpeettomasti.




Unohdin listasta varmasti ainakin puolet, mutta siirrytäänpä pikkuhiljaa siihen reseptiin. Kunnianhimoisesti halusin tiivistää kaiken tuon edellä mainitsemani yhteen reseptiin ja teinkin monenmoista kehitelmää. Sattui kuitenkin niin, että ehdin jo ennen tietoa kilpailusta, julkaista kaikista paino- ja kilpailukelpoisimmat villiyrttiviritykseni (tosin uusiakin saattaa olla luvassa). Otinkin askeleen taaksepäin ja palasin tuttuun ja turvalliseen, perinteisen reseptin uudelleen säätämiseen:  kyseessä on kesäruokiemme suosikki - tabbouleh, josta saadaan kokonainen ateria (kotimaisilla härkä)pavuilla terästettynä.

Ruuanlaitto alkaa kierroksella puutarhassa. Saaliina tällä kertaa reilu nippu persiljaa, kokoelma omia tomaatteja, ruohosipulin lehtiä ja pari kukkaakin.

Härkäpapu -tabbouleh  n. 5 annosta

2 dl bulguria, kvinoaa tai kotimaista ohraa/kauraa (pakkauksen ohjeen mukaan keitettynä)
4 1/2 dl (eli pakasterasiallinen) keitettyjä härkäpapuja
4 1/2 rkl sitruunan mehua (=1 mehukas sitruuna)
4 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1/3-1/2 tl mustapippurirouhetta
1 1/4 tl suolaa
6 kaupan tomaattia (tai eripari kokoelma omia)
1/2 isosta kurkusta
iso nippu persiljaa
pikku nippu ruohosipulia
+ koristeeksi ruohosipulin kukkia

Keittelin kvinoat, joita tällä kertaa käytin tabboulehin pohjana, kypsäksi. Jätin jäähtymään. Kaadoin härkäpapujen kanssa isoon kulhoon. Sekoitin mausteet sitruunan mehusta suolaan papujen ja kvinoan joukkoon. Jätin maustumaan ja silppusin ruohosipulit ja persiljat. Kannattaa ahkeroida persiljoiden hienontamisen kanssa, jos käyttää poimulehtistä persiljaa, sillä se tuntuu suussa ikävän karhealta, jos ei ole tarpeeksi hienoksi silputtu. Kuutioin tomaatit ja kurkun. Ja sekoitin kaiki sekaisin. Pinnalle ripsottelin vielä koristeeksi ruohosipulin kukkia.

Vinkkinä voin kertoa, että tabbouleh syntyy monen muunkin vihreän voimin. Jos persiljat eivät kukoista (ja vaikka kukoistavatkin) niin esim. tilliä, vesiheinää/pihatähtimöä, suolaheinää, siankärsämöä, mustaherukan lehteä ja horsmaa voi käyttää. Mitä vain puutarhakierrokselta mukaan tarttuukaan. Toimii. Olen kokeillut.

Tabbouleh on sesonkiajattelun mukaan kesäruokaa. Tulevaisuuden viherpiipertäjä käyttää talvella tuoreiden sijaan kuivattuja yrttejä ja tomaatin sekä kurkun sijaan juureksia ja kaalia.

Jos nyt joku jaksoi tänne asti lukea niin kysäisempä vielä, että:
Mitä ajatuksia tulevaisuuden ruoka herättää sinussa? Heitä kommenttilaatikkoon ajatus/idea/vinkki/veikkaus niin osallistut arvontaan. Voit toki kommentoida muutenkin, joten mainitse jos haluat tuohon arvontaan osallistua. Aikaa vastata on heinäkuun loppuun. Palkintona onnekkaalle lähetän omin käsin ostamani pakkaukset kotimaista hamppua ja härkäpapua.
Hyvät ideat saatan ottaa käyttöönkin!

Nokkospesto ja päätt(ämätt)ömän kokin pestoperunat tai mitä siitä sitten lopulta tulikaan...

Olen ihan villiintynyt! Kävin villiyrttikurssin ja aloin maailmanparantajaksi (josta lisää myöhemmin). Siitä lähtien olen ottanut asiakseni hyödyntää menneitä vuosia ahkerammin myöskin villin puutarhani tarjoamia villivihanneksia. Sellainen puutarha kuin puutarhurikin :D

Villivihannekset ovat ympäristötietoisen syömärin valinta. Niiden hiilijalanjälki on olematon, kunhan niitä ei huristele etsimään autolla. Ja meillähän ei tarvitse portaita edemmäs mennä...se siitä hyötyliikunnasta tosin ;)

Nyt sitä nokkospestoa olkaa hyvät:

Nokkospesto   mukavan kokoinen purkillinen

100 g nuoria nokkosia
1 1/2 dl cashewpähkinöitä
1 dl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
2 rkl sitruunamehua
1 tl (ruusu)suolaa
1 ml mustapippurirouhetta

Kiehautin nokkosia muutaman minuutin. Siivilöin veden pois, painelinkin hieman avittaakseni. Annoin jäähtyä ja sauvasekoitin loppujen ainesten kanssa kunnes massa oli melko hienoa, mutta kuitenkin pähkinämuruja vielä joukossa.


Pestopurkki kourassa aloin kehittelemään päivän pääruokaa. Ajatus lähti peston mehevöittämästä quinoasta, mutta erinäisten vaiheiden jälkeen päädyinkin tekemään 

pestoperunoita:

1 kg keitettyjä Lapin puikula -perunoita (uusien perunoiden puutteessa)
n. 2/3 purkkia nokkospestoa
Kuorin keitetyt perunat ja pilkoin. Sekoitin peston joukkoon.

Sitten näköjään unohdin ne jääkaapissa odottelevat linssipihvit ja pestoperunat jotenkin vahingossa jatkojalostuivat perunasalaattimaiseksi jutuksi:

Pestoperuna -salaatti

ed. pestoperunat
3 isoa tomaattia
1 pkt savutofua
hyvä nippu ruohosipulia
(koristeeksi maahumalan kukkia)

Kaikki ainekset samaan läjään.
Näin:

kyllä ne pestoperunatkin sieltä kurkistelevat, kun oikein kurkistaa :)

Eikä tässä vielä kaikki. Satuin valitsemaan liian pienen tarjoiluastian, joten kaikki ei mahtunut samaan joukkoon. Lautasille siis lisättiin vielä parsakaalia ja avokadoa. Matka mutkainen, mutta ateria lopulta aika kiva.


ps. 100 g nokkosia voi kuulostaa vaatimattomalta, mutta on oikeasti aika mahtava määrä. Tällainen iso leivontakulhollinen.

pps. Kaikki te, jotka haluatte myös kaapista ulos ja vapauttaa sisäisen maailmanparantajanne! Tulkaa mukaan tähän uuteen facebook -ryhmään. Pelastetaan maailma porukalla vaikka ihan pikku pikku pala kerrallaan. Tule kertomaan oma maailmanparannusreseptisi!

Värikäs salaatti beluga -linsseistä

Noin kahdeksantoista kasvisteluvuottani minulle on ollut olemassa kahdenlaisia linssejä: punaisia ja vihreitä. Ja hyviä linssejä nuo ovatkin. Nyt päätin kuitenkin hieman korottaa linssihippeyteni astetta ja tutustua myös beluga -linsseihin. Belugat ovat hauskoja, miltei mustia pikku pyöryläisiä, jotka selviytyvät hyvin koossa keittelyistä. Olen vähän ihastunut! Belugoiden dramaattinen väri suorastaan vaati kirkkaita sävyjä ympärilleen. Ja niin syntyi tämä maukas ja ruokaisa salaatti.

Beluga -salaatti  lounaaksi 4:lle

2 dl beluga -linssejä
6 dl vettä
1 tl (ruusu)suolaa

1 parsakaali (n. 300 g)
1 punainen paprika
1 keltainen paprika

Kastike
2 1/2 rkl oliiviöljyä
1 1/2 rkl sitruunamehua
1-2 valkosipulin kynttä puristettuna
1 ml mustapippurirouhetta
3/4 tl (ruusu)suolaa

Keitin linssit suolalla maustetussa vedessä. Laitoin siivilään valumaan ja viilentymään. Höyrytin parsakaalia muutaman minuutin. Annoin jäähtyä ja pilkoin paloiksi. Perkasin ja pilkoin myös paprikat. Laitoin linssit ja vihannekset kulhoon. Sekoitin kastikkeen ja heitin sen salaatin joukkoon. Annoin maustua hetken ennen syöpöttelyä.

Huom! suolan määrää voi halutessaan hyvin vähentää ilman, että ruuan maukkaus kärsii. Olinpa vain jostakin lukenut, että belugat kuuluu keittää runsassuolaisessa vedessä. Niin sitten tein :D

Tillinen tabbouleh ohrasta

Viime kesän ehdoton suosikkihittiruoka meillä oli tabbouleh. Valtavat persiljasadot innostivat tekemään sitä uudelleen ja uudelleen. Yleensä käytän pohjana paahdettua ja keitettyä quinoaa, mutta laiskoina hetkinä esikäsitelty ohra on vikkelä ratkaisu. Koska tabboulehia syödään meillä näin kesäaikaan usein (jep, levy jäänyt ikäänkuin paikalleen pyörimään), monenlaisia variaatioita on tullut kokeiltua. Tällä kertaa persilja vaihtui tilliksi, se onkin tänä kesänä kasvanut kohisten.

Tilli-ohra -tabbouleh  3-4:lle

2 dl esikäsiteltyä ohraa (esim. Torino)
3 dl vettä
1 iso valkosipulin kynsi
1 tl suolaa
3 rkl sitruunan mehua
3 rkl oliiviöljyä
1/3 tl mustapippurirouhetta
kunnon nippu tilliä
1/2 isohkosta kurkusta
5 tomaattia
1 tlk kidneypapuja

Keitin ohran kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Kaksi desiä ohraa kiehui kolmessa desissä vettä kypsäksi kahdeksassa minuutissa. Puristin valkosipulin joukkoon ja sekoitin myös suolan, pippurin, sitruunan ja öljyn vielä lämpimän ohran sekaan. Jätin jäähtymään. Silppusin tillin ja kuutioin kurkun ja tomaatin melko pieniksi paloiksi. Huuhtelin ja valutin pavut ja sekoitin kaikki ainekset sekaisin. Annoin vielä hetkisen maustua jääkaapissa.

Ihan täydellistä kesäruokaa!

Vink:

- Tabboulehin pohjana voi käyttää kiinnostuksen ja vaihtelun nimissä ainakin bulguria, quinoaa (suosikki!), ohraa tai kauraa.

- vihanneksista kurkun ja tomaatin lisäksi voi laittaa vaikka paprikaa, sipulia, avokadoa

- yrteistä hyvin käyvät niin persilja, tilli, minttu, ruohosipuli kuin monenmoiset villivihreätkin tai vaikka kaikkien näiden sekoitus

- aterian täydentämiseen voi käyttää erilaisia papuja tai kikherneitä

Joskus tuo variointi saattaa lipsahtaa niinkin pitkälle, että lopputulos muistuttaa enää hyvin etäisesti tabboulehia jos lainkaan :D

Kesäinen tomaattiperunasalaatti

Lämpimien kesäpäivien ruokalaji on salaatti! Helppoa ja nopeaa, syntyy lähes mistä aineksista hyvänsä ja mikä parasta, ei tarvitse hikoilla hellan ääressä. Tämäkin salaatti syntyi ihan ex tempore kaapissa olleista edellisenä päivänä keitetyistä uusista potuista ja mahtavan kypsistä tomaateista, lisäihanuutta vielä oman kasvimaan vihreistä. Kyseessä ei ole mikään höyhenenkevyt piperryssalaatti vaan ruokaisa ja nälän kunnolla vievä kokonainen ateria.

Kesän tomaattiperuna -salaatti   4:lle

vajaa 1/2 kg keitettyjä uusia perunoita

5 isoa kypsää tomaattia

1 tlk keitettyjä kikherneitä

nippu tilliä

nippu ruohosipulia

lorotukset oliiviöljyä

ropsutukset suolaa ja rouhittua mustapippuria (Olenpa nyt harvinaisen epämääräinen näiden mittojen kanssa, mutta tällaistahan se ruuanlaitto ihan oikeasti on.)

+ salaattipeti

+ pari ruohosipulin kukkaa

+ vihreitä oliiveja

Puolitin perunat ja pilkoin tomaatit, sekaan huuhdotut kikherneet. Silppusin tillin ja ruohosipilin ja sekoitin öljyn ja mausteiden kanssa joukkoon. Petasin pienen salaattipedin ja kaadoin perunatomaatti-salaatin sen päälle pötköttelemään. Koristeeksi vielä ruohosipulin kukkia pienittynä. Ovat aika voimakkaan sipulisia (Vekara vähän säpsähti).

Vihreitä oliiveja ei nyt ollut, mutta kyllä ne makupalat tähän kuuluisivat.

Ja sitten lähdettiinkin vielä meren (hyisten vesien) ääreen vilvoittumaan.

Kukkakaalisalaattia ja haastetta

Tämä on ollut sellainen harvinaisen hyvä ruokapäivä! Rentoa ja mukavaa puuhailua keittiössä ilman pingotuksia ja tulokset ovat olleet maistuvaisia koko porukalle. Tätäkin ex tempore- salaattia Vekara veteli ihan intona ja niin me muutkin. On ikäänkuin coleslaw, mutta kukkakaalista.

Kukkakaali -coleslaw   3:lle

1 kukkakaali (500 g)
3/4 dl majoneesia ( X-tra kevyt on vege)
3/4 dl maustamatonta soijajugurttia
1 rkl sitruunamehua
1 pieni valkosipulin kynsi puristettuna
2 ml suolaa
1 ml mustapippurirouhetta 
(+ pikkunippu ruohosipulia antamaan väriä valkeuteen)

Pesin ja pilkoin kukkakaalin veitsen avulla pikku nuppusiksi. Viipaloin myös varren. Sekoitin loput ainekset ensin keskenään ja sitten kukkakaalien joukkoon. Siinäpä se! Paitsi, että sitä ruohosipulia voisi vaikka vähäsen ripsottaa päälle koristeeksi jos sattuu kasvimaalta löytymään.



Tällainen haaste putkahti Minna Ahvenaisen Keittiössä, kotona ja puutarhassa -blogista .
Kiitoksia Minna!

 

Haasteen säännöt:
1. Kiitä ihmistä, jolta sait tunnustuksen.
2. Vastaa sinulle esitettyihin 11 kysymykseen.
3. Keksi 11 kysymystä.  (kysymyksissä ei tarvitse rajoittua ruoka-aiheisiin, kuten tässä)
4. Jaa tunnustus 11 blogille, joilla on alle 200 lukijaa.


Tässä siis vastaukseni Minnan keksimiin kysymyksiin:

1. The keittokirja keittiössäsi?
Minulla on vino pino vegekeittokirjoja ja leivontakirjoja, joita aina silloin tällöin selailen inspiraatiota etsiessäni. Oikeastaan kaikki raakaravinnon kirjat ovat niitä kaikkein eniten minua innostaneita eli Mea Salon, Erica Palmcrantzin ja nyt uusimpana Outi Rinteen kirja.
 
2. Mitä raaka-ainetta et ole kokeillut, mutta haluaisit?
Munakoisoa en ole koskaan itse kokkaillut.
 
3. Seuraava keittiöhärpäke, jonka meinaat hankkia?
Haluaisin sellaisen vihannessorvin (vai mikähän se nimi onkaan), jolla saa tehtyä esim. raakaspagettia kesäkurpitsasta. Se on vain aika iso ja arvokas laite, joten taidan tyytyä julienne-leikkuriin.
 
4. Inspiraation lähteesi kokatessa?
Blogit, kirjat ja lehdet. Mitä kaapeista/ulkoa/kasvimaalta sattuu löytymään.
 
5. Mikä on vaikeinta sinulle ruoanlaitossa/leivonnassa?
Aikaa ei saisi mennä kovin paljoa - pieni keittiö, jossa ei ole juuri työskentelytasoja - Vekaran välillä ihmeellisetkin ennakkoluulot - keittiöpuuhista aiheutuvat sotkut, niistä en selviä ;D
 
6. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?
Ihmeparannuin monituisista allergioistani ja raaka-aineiden laaja maailma avautui. Lisäksi olin pienen Vekaran kanssa kotona, joten oma kotoa käsin onnistuva harrastus oli tarpeen. Minussa asuu myös pieni maailmaparantaja, joten ehkäpä halusin myös omalla vaatimattomalla panoksellani edes hitusen edistää kasvisruuan suosiota, vaikkakaan tällaisia vakavampia asioita en niin kovasti haluakaan blogissani korostaa.
 
7. Miksi jatkat bloggaamista?
Tämä on edelleenkin mukava harrastus ja muilta bloggaajilta saa myös ihania ideoita. Homma on ihan imaissut mukaansa!
 
8. Mitkä asiat ruoassa tai ruoan laitossa ärsyttävät eniten?
ks. kohta 5
 
9. Mieli ravintolasi?
Intialainen (Oulussa New Bombay) sekä salaattibaarit, ei siis tarvitse olla mitään kovin luksushienoa ;D Vekaran kanssa tulee suosittua hänen suosikkejaan, kiinalaisia, ja ovathan ne kätevän nopeita kärsimättömille sekä ihan mitä tahansa ravintolaa, jossa on leikkinurkkaus.
 
10. Minne lähtisit pelkästään kulinaariselle matkalle?
Mihin tahansa, missä on ihania, tuoreita ja eksoottisia hedelmiä.
 
11. Jatkatko bloggaamista vielä 5 -vuoden jälkeen?
Saapa nähdä, en ole kauhean kauas tulevaisuuteen suunnittelevaa tyyppiä :) 


Ja minun kysymykseni:     (taisinpa lainata, Minna, jonkin sinunkin kysymyksistäsi)
1. Suosikkiruokasi/raaka-aineesi?
2. Inhokkiruokasi/raaka-aineesi?
3. Mistä keittiötarvikkeesta et luovu?
4. Keittiöturhake?
5. Arjen pikaruokavinkkisi?
6. Juhlatarjoilun bravuurisi?
7. Millaista keittiöfilosofiaa tai ruokaperiaatteita noudatat?
8. Suosikkiravintolasi?
9. Suosikkikahvilasi?
10. Kenen pöydän äärelle haluaisit päästä?
11. Mitä haluaisit oppia kokkaamaan?

Yritänpä laittaa tämän eteenpäin sellaisille, joita en ole aiemmin haastellut. Mukana on aivan uusiakin tuttavuuksia:
Ravinnon viemää
Mausteinen Manteli
Mämmi
Mint julep
Garam Masala
Life tastes good
Syötävän hyvä

Tarttukaa haasteeseen vain jos jaksatte ja viitsitte :)