Kesän merkkejä: banskujätskiä, viljelyksiä ja kissojen ulkoilmaelämää

Helleaalto iski ja hoksasinpa pitkästä aikaa laittaa banaanit pakkaseen. Surautus vain ja saatiin ihanaa, vilvoittavaa jätskiä. Banaanijätskistä jaksan näköjään muistutella joka vuosi. Mutta on se sen arvoista!

Mustikkainen banskujätski  3:lle

4 kunnolla kypsää banaania
2 dl mustikkaa
1/2 tl vaniljaa
pienehkön luomuappelsiinin raastettu kuori
2 reilua rkl cashewvoita

+vadelmia
+kaakaonibsejä

Pilkoin kuoritut banaanit ja pakastin.
Otin vähäksi aikaa sulamaan ja sauvasekoitin kaikki ainekset kuohkeaksi pehmismäiseksi jätskiksi.
Jaoin kulhoihin ja oivina lisukkeina toimivat vadelmat ja kaakaonibsit (Outin kurssilla niitä opin käyttämään ja ihastuin), nam!

Muita suristeltuja jätskejä voi vilkuilla täältä.

Kesän hullaannuttamana uskaltauduin jo pari päivää sitten istuttamaan tomaatit ja paprikat uuteen pieneen kasvihuoneeseeni. Ensikokeilussa on pensasmaisia tomaatteja 'Red Alert', 'Hundreds & Thousands' ja 'The Amateur' sekä yksi pihvitomaatti 'Super Marmande'. Paprikoista kasvattelen lajikkeita 'New Ace' ja 'Sweet Sunshine' sekä kaupan suippopaprikasta otetusta siemenestä kylvettyä yksilöä. Aluskasvillisuudeksi istutan tuonne vielä sitruuna- ja mammuttibasilikaa. 

Nyt sitten vain jännitellään tulevia öitä. Pakkaselta tämä pieni huoneeni ei nimittäin suojaa, asteita on öisin täsmälleen saman verran kuin ulkonakin. Pohjoisessa on tapana istuttaa ulos kylmälle arat kasvit vasta kesäkuun 10. päivä. Sitä pidetään turvallisena ajankohtana hallaöiden suhteen. Mutta siihen tuntuu olevan iäisyys ja kesä hyökkäsi jo kimppuun!

Tomaatit ovat jo aika pitkällä. Satoa ei siis tarvitse enää kuukausitolkulla odotella. Ai ai, ne kypsät omat tomaatit voittavat maussa kaupan talvitomaatit mennen tullen. Mutta lajikevalinnan onnistuneisuus nähdään sitten kun maistamisasteelle päästään.

Kesä tarkoittaa myös kissanpäiviä! Kissat nauttivat ulkoilusta, kyttäävät hiiriä ja sisiliskoja (joita minä yritän hätäpäissäni pelastella), vaikka narutettuja ovatkin. Ja tietenkin vain loikoilevat lämmössä :)

Armi, maailman helpoin ja harmittomin kissa! Kohta 10v.

Vanhojen kissojeni menettämisen jälkeen meillä on pärjäilty pitkään ihan vain yhdellä Armilla. On tässä ollut kaikenlaista kissaviritystä hoitokissasta eläinsuojeluyhdistykseen, mutta kaverin saaminen Armille on tuntunut vaikealta.
Nyt on tosin taas salaisen toiveikas mieli, hii. Meillä on nimittäin nuori löytökissa, joka sai erittäin vaiheikkaan harkinnan jälkeen nimekseen Papu. Etsinnöistä huolimatta hänen emäntäänsä/isäntäänsä/palvelijaansa ei ole löytynyt. Papu on kotiutunut meille niin hyvin, että mielellämme hänet pitäisimmekin.

Armi ottaa rauhallisesti, mutta Papu sätkyää ilmeisen tottumattomana valjaissaan. Kuvaa naamasta en siis saanut. Innoissaan ulkoilusta on Papukin, mutta niin rimpuliini, ettei häntä voi jättää hetkeksikään valvomatta. Kissat ovat joskus melkoisia kahlekuninkaita (=kiemurtelevat ulos valjaistaan).


Tervetuloa Mervi lukijaksi :)

Äitienpäivän suklainen raakakakku

Meillä ei oikein ole mitään äitienpäiväperinteitä muodostunut, kun tuo jälkikasvu on vielä aika nuorta. Mutta onhan se hyvä tekosyy tehdä itsellensä kakkua :D Suklaahirmulle tietysti kunnon suklaakakkua: luottokakkupohjani kaakaolla maustettuna, täyteläisen makeaa suklaatäytettä, päälle pehmeä cashewmanteli-kerma ja vastapainoksi kirpeitä marjoja.
Kutsuin sentään oman äitini osingoille :)

Kermainen raakasuklaakakku   n. 10 palaa

Pohja
10 kuivaa taatelia
3 rkl vettä
2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl mantelijauhetta
1 rkl raakakaakaojauhetta
1 ml ruususuolaa
2 ml vaniljajauhetta
n. 1 rkl sulatettua kaakaovoita

Pilkoin taatelit ja liotin pehmeäksi. Hurautin kuivat ainekset teholeikkurissa sekaisin niin, että kaurahiutaleet samalla hieman hienontuivat. Lisäsin taatelit liotusvesineen sekä kaakaovoin ja hurautin taikinaksi. Painelin kostutetuin käsin leivinpaperin päällä ohueksi ympyräksi. Tipautin lätyn öljytyn irtopohjareunuksen sisään ja painelin pohjalle ja reunoihin.

Täyte
150 g kuivattuja taateleita (= n. 30 kpl =  n. 3 dl)
2 1/2 dl vettä
1 dl raakakaakaojauhetta
2 tl pikakahvimurua
hyppysellinen suolaa
1/4 tl vaniljajauhetta
1 tl lesitiiniä
70 g  kaakaovoita sulatettuna

Pilkoin taatelit ja liotin 2 1/2 desissä vettä pehmeäksi. Hurruutin tehosekoittimella taatelit vesineen soseeksi. Tähän kelpaisi aivan hyvin myös sauvasekoitin, ehkä paremminkin. Lisäsin loput ainekset ja sekoitin vielä. Painelin massan pohjan sisälle. Annoin jähmettyä muutaman tunnin jääkaapissa.

Kerma
1 1/2 dl cashewpähkinöitä
1 dl manteleita
1 3/4 dl vettä
1/2 tl vaniljajauhetta
hyppysellinen suolaa
1 1/2 tl agavesiirappia
1 tl lesitiiniä

Liotin pähkinöitä ja manteleita yön yli vedessä. Huuhtelin ja valutin. Hienonsin uudessa raikkaassa vedessä (1 3/4 dl) teharilla muiden ainesten kanssa "kermavaahdoksi". Levitin kakun päälle.

koristeeksi
1 dl punaherukoita
ripaus kanelia

leikkauskuva, että makoisat kerroksetkin näkyvät

Kauhia, kun tuo resepti vaikuttaa näin kirjoitettuna monimutkaiselta! Ei se valmistus kuitenkaan mitenkään vaikeaa ollut. Mutta jos meinaa laiskistuttaa, niin kermakerroksen sijaan voisi laittaa kunnon marjakeon kakun päälle. Punaherukoiden lisäksi vadelmat toiminevat hyvin. Voisinpa mansikkaakin ajatella.


Mukavaa äitienpäivän iltaa muillekin lapsellisille!

Raakakakkua ja -kurssia

Viikonloppu kului harvinaisen vauhdikkaasti. Oli kurssia, messuja, sukulaisia ja sitä ihan tavallistakin vipellystä. Aloitetaanpa tuosta kakusta, jonka tekemiseen inspiroiduin kurssia odotellessani ja niille sukulaisille syöttelin.

Sitruunainen raakakakku

Pohja
15 kuivattua taatelia
4 rkl vettä
2 dl kaurahiutaleita (raakoja tai ei)
1 1/2 dl mantelijauhetta
1/4 tl vaniljajauhetta
hyppysellinen ruususuolaa
1 rkl sulatettua kaakaovoita

Pilkoin taatelit ja liotin pehmeäksi 4 rkl:ssa vettä. Surautin kaurahiutaleet hienommaksi teholeikurissa. Lisäsin loput kuivat ainekset ja surautin sekaisin. Kaadoin mukaan taatelit liotusvesineen sekä sulan kaakaovoin ja annoin koneen pyörittää ainekset muotoiltavaksi taikinaksi. Painelin taikinan öljytyn 19 cm:n irtopohjavuoan pohjalle.

Täyte
3 dl cashewpähkinöitä
150 g avokadoa (1 1/2 keskikokoista)
1 1/2 dl sitruunamehua
1 rkl sitruunan raastettua kuorta (mehu ja kuori kahdesta keskikokoisesta luomusitruunasta)
6 rkl agavesiirappia
1 tl soijalesitiiniä
1/3 tl vaniljajauhetta
60 g sulatettua kaakaovoita

koristeeksi
rasia vadelmia
appelsiinia

Liotin cashewpähkinät pehmeiksi, huuhtelin ja valutin. Surautin kaikki ainekset sileöksi teharissa lisäten kaakaovoin viimeisenä. Kaadoin massan pohjan päälle.
Pakastin kakun.

Otin kakun sulamaan tuntia ennen tarjoilua ja koristelin vadelmilla ja appelsiinilla.

Makeaa ja kirpeää, keväistä. Avokadot värjäävät täytteen hennon vihreäksi.

Ja sitten siihen vuoden kiinnostavimpaan kurssiin Oulussa...
Suosikkibloggaajani Keittiökameleontti Outi Rinne oli lauantaina pitämässä Mielihyvää -raakaruoka -kurssia ja sinnehän oli mentävä, ja seurueen kera.

Vauhtikuva pääkokista

Melkein unhoitin kamerani laukkuun, mutta sainpa sentään jotakin todistusaineistoa.
Kurssi sisälsi mieleenkin vaikuttavaa ravintotietoutta ja ihania herkkuja. Olipa mukava päästä maistelemaan jonkun muunkin kokkaamaa raakaruokaa vaikka toki itsekin osallistuin keittiöpuuhiin.

Mustikkainen smoothie

Smoothien kanssa sopi ihanasti yhteen raakatahini ja kaakaonibsit. Ikinä ennen en ole tajunnut noiden nibsien hienoutta, mutta nyt ihastuin. Saattaapi mennä ostoslistalle.

Raikas ja ihanasti valkosipulinen, yrttinen sekä cashewkermainen kurkkukeitto.

Tästä kurkkukeitosta tykkäsin aivan erityisesti. Suolainen raakakokkailu on minulle turhan harvinaiseksi herkuksi jäänyt. Tätä voisin kuvitella kesähelteillä jääpalojen viilentämänä hörppiväni. Ihanata!

endiivihodari

Rapsakoiden endiivihodarien väliin laitettiin vähän lihaisaa (hui) pähkinäsiemenseosta ja cashewmajoneesin mehevöittämää coleslawta. Tähän majoneesiin minun pitääkin perehtyä oikein kunnolla, sillä Vekara on erityisen tykästynyt majoneesikaalisalaatteihin. Korvaisiko cashewmajoneesi ihan kaikessa hiljaisuudessa taviksen? se selvitetään...

Suklaamousse piiloutuu minttusiirapin ja kaakaonibsien alle.

Makea jälkkäri kruunasi herkuttelun ja masu olikin jo mukavasti täynnä. Myönnän kyllä santsanneeni :D

Kiitos vielä tätäkin kautta Outille inspiroivasta kurssista!



Ja ne messut sitten. Hih, kamera unohtui tällä kertaa laukun sijasta kotiin, joten Oulun kesäpiha -messut jäivät tallentamatta. Ehkä ensi kerralla sitten...

Palsternakka tutuksi

Näin talvella (tai siis keväthän nyt on kun kaikki öttiäisetkin on jo liikkeellä...eikä täällä luntakaan ole, paitsi naapurilla ihan vähäsen) tuntuu, että samat kasvikset pyörivät lautasella päivästä toiseen. Ei puhettakaan siitä ihanasta monipuolisuudesta, joka satoaikaan vallitsee. Niitä samoja vihanneksia vain yritän erilailla laitella, ettei ihan kyllästymään kerkiä. Mutta nyt!! Törmäsin ensimmäistä kertaa palsternakkaan ja ihan luomuiseen sellaiseen. Olihan sitä ostettava ja kokeiltava!

Päätin valmistaa palsternakat aivan yksinkertaisesti paahtamalla, vain pippurilla ja suolalla maustettuna, etten peittäisi sen ominaismakua ensimaistelulla. Enkä sittenkään malttanut olla lisäämättä sitä iänikuista porkkanaa joukkoon. Olisihan tuo muuten ollut aika kalvakan vaaleaa ja haaleaa. Elämäni (ja ruokani) kaipaa väriä!

Tässä kuvassa nuo mittasuhteet on vähän hukassa. Tuo haarukka on oikeasti sellainen oikein iso tarjoiluhaarukka eikä mikään pikkuinen leivoshaarukka.

Paahdetut palsternakat  (kera parin porkkanan)

1 kg palsternakkaa
kaksi porkkanaa
1/2 dl oliiviöljyä
1/3 - 1/2 tl mustapippurirouhetta
1 tl suolaa

Kuorin juurekset ja leikkasin sormenpaksuisiksi suikaleiksi. Sekoitin loput ainekset juureksiin isossa kulhossa ja kumosin sekä levittelin leivinpaperoidulle pellille. Paistelin 200 asteessa kunnes olivat kypsiä. Tähän taisi mennä noin 40 minuuttia.



Palsternakkani olivat aivan jättikokoisia. Kuin isoja, vaaleita ja pullukoita, vähän ryhmyisiä porkkanoita. Ovatko nämä yleensäkin näin valtavia, vai johtuukohan suotuisasta kasvukaudesta? Kaksi yksilöä painoi reilun kilon!

tulitikkuaski mittasuhteuttamassa jättiläisiä

Ja se maku?  Vähän varovasti aloittelin, kun näistä tuli jotenkin sellerimäinen vaikutelma. Eipä vainkaan, maku oli oikeasti aika lähellä porkkanaa. Hivenen voimallisempi ja aromikkaampi, makeutta ehkä hitusen vähemmän. Maistui minulle. Ostanen toistekin jos tilaisuus tulee.


ps. Tämäkin ruoka sopii vauvan syötäväksi. Otin ennen suolausta osan erilleen Tonttua varten.


Olet tervetullut lukijaksi Eliisa :)

Kukkakaali-linssi-currya vauvalle ja vanhemmille

Tontun ollessa vajaan 8 kk ikäinen, syöpöttelimme koko porukan voimin currya! Kauhean tyytyväinen olen siihen, että uskaltauduimme Tontun kanssa sormiruokailun pariin. Nyt meillä on vauva, joka syö ihan itte. Alun kangertelun jälkeen on hänen ruokailutekniikkansa kehittynyt huimasti ja ruoka maistuu ainakin välillä.
Tämä lempeän maukas curry sai erittäin hyvän vastaanoton (tarkoittaen, ettei sitä heitelty edes lainkaan lattialle).

Kukkakaali-linssi -curry  

1 1/2 dl punaisia linssejä
3 dl vettä
1 kukkakaali (n. 500 g)
1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
500 g tomaattimurskaa

1/2 tl kurkumaa
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl korianterijauhetta
1/2 tl jeeraa
1/4 tl mustapippurirouhetta
kunnon lorautus öljyä

+ 1 tl suolaa

Keitin linssit 3 dl:ssa vettä muhennokseksi. Poistin kukakaalista suojuslehdet ja kiehautin kypsäksi, pilkoin reiluiksi kukintopaloiksi.
Kuorin sipulit, suikaloin sipulin ja murskasin valkosipulit.
Lorotin öljyä kattilan pohjalle, ja kuullotin sipuleita hetken mausteiden kanssa. Lisäsin tomaattimurskan ja hauduttelin kunnes sipulit kypsyivät. Sekoitin mukaan linssimuhennoksen ja kukkakaalit.
Erotin vauvan annoksen ja maustoin isojen ruuan vielä suolalla.

Tarjoilin curryn tumman basmatiriisin kera.

Kokeilin antaa vauvalle kukkakaalia ihan sellaisenaan keitettynä sekä kastikkeen seasta noukittuna. Näytti siltä, että kastikkeellinen maistui hänelle paremmin vaikka molemmat tulivatkin syödyiksi. Sekoitin kastiketta hieman riisiin, jotta se ei ollut niin irtonaista ja yllätyin, että Tonttu osasi ja pystyi sitä syömään.

Nyt alkaisi näyttää siltä, että meidän pienimmäinen pystyy syömään aikalailla samoja ruokia kuin loputkin porukasta. Ainakin hieman sovellettuna ja huomioiden vauvojen ruokarajoitteet. Siksipä tämä vauvalle ja vanhemmille -sarja alkaa hieman menettää merkitystään (nyt jo ihme ja kumma!). Saattaa olla, että sarja siis päättyy, jollei lukijoista jollakin ole erityistä intressiä asiaan. Jotain kokoavaa juttua saattaisi silti olla tulossa tai sitten mennään ihan entisellä painolla. Kiikun kaakun keikun tässä...

Kesäkeittoa ympäri vuoden -vauvalle ja vanhemmille

Kesäkeitto pääsi viime kesänä Vekaran suosikkilistalle. Niinpä meillä on keitelty kesäkeittomaisia keitoksia talvisaikaankin. Maistuvat näemmä vuoden ympäri. Tässäpä keltainen tofua sisältävä versio ja se vauvaversiokin.

Kurkkaa täältä lähestyvän kesän kunniaksi pari tuunattua kesäkeittoa.

Isojen keitto.

Keltainen (kesä)keitto    4-5:lle

4 perunaa
1 sipuli
1 tosi iso porkkana
12 dl vettä
1 tl kurkumaa
1/4 tl mustapippurirouhetta

1 pkt maustamatonta tofua
3 valkosipulin kynttä
1 parsakaali (n. 300 g)
1 pss pakasteherneitä
1 tl kuivattua tilliä
2 rkl sitruunan mehua
2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 tlk kasvikermaa (käytin Nordicin sipuli -kermaa)
1 1/2 tl suolaa

Kuorin perunat, sipulit ja porkkanan sekä pilkoin ne. Pinsettiotteetonta vauvaa varten leikkasin porkkanasta pitkät pätkät ja perunasta ison lohkon, jonka sitten kypsänä pilkoin muutamaksi pienemmäksi lohkoksi. Laitoin kattilaan kiehumaan kurkuman ja pippuri kanssa kypsäksi.
Sillä aikaa kuutioin tofun ja pilkoin parsakaalin. Osan tofusta jätin isommaksi kimpaleeksi ja osan parsakaalista isommiksi varrellisiksi kukinnoiksi vauvaa varten. Vauvan parsakaalit laitoin kattilaan aikaisemmin, jotta saavat keittyä pehmeäksi. Loput parsakaalit lisäsin myöhemmin, jotta jäivät napakammiksi. Mukaan myös murskatut valkosipulit heitin.Kiehautin vielä muutaman minuutin.
Valmiiseen keittoon lisäsin tillin, sitruunanmehun ja öljyn. Tässä vaiheessa "kalastelin" Tontun perunan, porkkanat, parsakaalit ja tofukimpaleen erilleen ja leikkelin jäähdytyksen jälkeen pikku kätöseen sopivaksi.
Sitten lisäsin vielä herneet, kerman ja suolan.

Vauvan keitto tarjoillaan ilman lientä (ja ruipeloille öljyä vähän kastikkeeksi). Kun pinsettiote kehittyy kunnolla ei ruuan muodollakaan ole enää niin väliä. Sitä odotellessa tällaisia pitkänomaisia on helpompi kätösissä pidellä.

Tervetuloa lukijaksi Jossukka :)

Porkkanaiset tofupihvit - vauvalle ja vanhemmille

Tonttu on ohittanut 7 kuukauden iän ja kasviproteiinien maistelu on aloitettu. Punaiset linssit ja tofu ovat ensimmäisten joukossa meidän tapauksessamme, toki Tontun suosikki kaurapuuro ja quinoakin proteiinia sisältävät. Olen jo useasti yrittänyt kehittää vauvallekin sopivaa pyöryköiden tai pihvien ohjetta, mutta koostumus eikä makukaan ole tätä ennen osunut kohdalleen. Luottopihviainekseni kikhernejauho ei nimittäin ole vielä vauvan ruokalistalla. Sen avulla osaan homman, mutta nyt piti kehittää muita keinoja.

Jee, nämä pihvit maistuivat kaikille! Maustaminen on hillittyä, sillä tämä oli samalla Tonttumme siirtymä mausteiden maailmaan.

Isoilla pihviensä seurana parsakaalia ja äitini tekemää pinaatti-peruna-hässäkkää (joka on rumaa, mutta yllättävän makoisaa).

VauvaTontun pihviannokseen kuului perunaa ja parsakaalta.

PorkkanaTofu-pihvit  2-3:lle isolle ja kahdelle pienelle

1 iiiso porkkana (reilut 140 g)
300 g paketti pehmeää tofua
1 iso valkosipulin kynsi
1 dl täysjyväriisijauhoja
1 rkl perunajauhoja
1 ml kurkumaa
1 ml mustapippurirouhetta
1 ml kuivattua, murskattua tilliä
2 ml leivinjauhetta
1 rkl vettä

+ 1/2 tl suolaa
+ 2 rkl ravintohiivahiutaleita

öljyä paistamiseen

Kuorin ja raastoin porkkanan hienoksi. Sauvasekoitin kaikki ainekset sekaisin suolaan asti. Ja lisäsin tuon äsken raastetun porkkanan lusikalla sekoittaen. Paistoin runsaassa öljyssä pannullisen pikkuriikkisiä pihvejä Tontulle.
Lisäsin taikinaan suolan ja hiivahiutaleet ja paistoin pihvit isoille. Tiputin pannulle lusikalla taikinaa ja levittelin melkein lettumaisen litteäksi. Paistoin kunnes taikina alkoi pinnalta hyytyä. Käänsin ja paistoin toisenkin puolen rapsakaksi.

Tältä näytti Tontun pöytä ruokailun jäljiltä. Lattialla oli vielä enemmän rippeitä, mutta ainakin pihvit ja parsakaalit päätyivät osittain suuhunkin. Tämä on siis suorastaan menestystarina!